Jokin aika sitten seurasin somessa kaverin kaverien keskustelua taiteilijajärjestöistä ja niiden jäsenyyteen liittyvästä problematiikasta. Tässä kohtaa ongelmalliseksi oli koettu lähinnä jäsenmaksun maksaminen, ja lopulta kyseinen kommentoija oli erotettu liitosta maksamattomuutensa johdosta. Ei sillä, että kommentoija olisi siitä pahastunut. Päinvastoin: tyytyväisyys oli käsinkosketeltavissa.

Kuulun itse taidemaalariliittoon, mutta en oikein tiedä mitä iloa siitä on. Siinä vaiheessa kun minut hyväksyttiin kokelasjäseneksi, taiteentekemiseni jäi toistaiseksi voimassa olevalle tauolleen. Lähinnä olen vain sitä jäsenmaksua sinne yhdistykseen kantanut, enkä oikein tiedä, miten se liittoon kuuluminen käytännössä hyödyttää. Tiedätkö sinä? (Jos tiedät, laita mulle sähköpostia niin tehdään reportaasi!)

Taiteilijajärjestöillä on omat galleriansa. Päätin tutustua niihin käymällä ajankohtaisissa näyttelyissä ja arvioimalla myös hieman kunkin gallerian profiilia sekä tietysti gallerian jäsenelleen tarjoamaa näyttelypakettia. Kerroin ystävälleni kirjoittavani juttua muun muassa meidän liiton galleriasta, jota tietääkseni yleisesti pidetään aika kehnona näyttelypaikkana. Nimettömänä pysyttelevä ystäväni kertoi kuulleensa gallerian tai liiton myöntäneen, että näyttelyaikoja halutaankin antaa hakijoille, jotka eivät muualle pääsisi. Jos näin on, niin kysynpä, että kuka siitä hyötyy?


MUU KAAPELI (6 viikkoa: jäsenille 500€, ei-jäsen 650€, kattaa tilan ja valvonnan lisäksi kutsukortin suunnittelun, painatuksen ja osittaisen postituksen, lisäksi nettitiedotuksen sekä lehdistötiedotteen toimituksen ja käännätyksen.)

Suvi Härkösen ja Pavel Ekriaksen Melkein on auki 15.2. saakka. Tilassa on kaksi teosta: Härkösen teos (lattialle rajatun, kipsillä täytetyn kolmion keskelle sairaalasta nyysitystä tippapussista putoilevat mustepisarat ) on hyvällä tavalla piinaava ja Ekriaksen (pitkä koneisto, kahden ison kiven väliin asetettu rima, joka kivien toisiaan lähetessä ja loitotessa “..ei pääse suoristumaan, taipuu, mutta ei katkea.”) on jollain ärsyttävällä tavalla ihmismäinen. Tuntuisivat toimivan paremmin erillään toisistaan, mutta sopivat MUUn installaatio- ja performanssitilaan hyvin.

MUU (6 viikkoa: jäsenille 735€ / 1680€ / 1995€, ei-jäsenille 840€ / 1915€ / 2280€, kattaa tilan ja valvonnan lisäksi kutsukortin suunnittelun, painatuksen ja osittaisen postituksen, lisäksi nettitiedotuksen sekä lehdistötiedotteen toimituksen ja käännätyksen.)

Marjo Levlinin Länteen ja takaisin olikin jo Anna-Kaisan tarkastelussa muutama viikko sitten. Hieno näyttely, josta nousi ajatuksia katsomisen ja muistamisen välineellisestä puolesta. MUUn Lönkan toimipisteessä painottuvatkin erilaiset audiovisuaaliset projektit.

MUU ry:n nettisivut ovat sekavat ja kaipaavat päivitystä. En löytänyt ajankohtaisia lehdistökuvia, viimeiset lehdistömateriaalit näyttää olleen päivitetty viime vuonna. Vähän haparoiva vaikutelma.


HIPPOLYTE (4 viikkoa: jäsenille 2300€, ei-jäsenille 2700€ – studio 660€; ei sisällä kutsukorttien painatusta tai postitusta.)

Valokuvataiteilijoiden liiton galleria on entisessä elokuvateatterissa ja sali sopii hienosti näyttelytilaksi. Isossa salissa on parhaillaan Juhana Moisanderin ytimekäs videoinstallaatio Oodi Isälle, jossa lauletaan aariaa ja kammataan tukkaa takaperin. Studiotilassa Heta Saukkosen heikkojalkaisia pöytiä videoteoksessa Powyłamywanymi. Molempia katseli kiinnostuneena. Kuuluu niihin gallerioihin, jotka sisältyvät yleensä omaan galleriakierrokseeni.

Hippolyten nettisivut ovat selkeät ja yksinkertaiset. Aika kallis tilavuokra ja muutaman sadan euron erotuksella on melkein sama tekeekö tilaan näyttelyn jäsenenä vai liiton ulkopuolelta.


GALLERIA G (3,5 viikkoa: jäsenille 2300€, ei-jäsenille 2800€, provisio 35%; vuokra sisältää kutsukorttien painatuksen ja postituksen.)

Suomen Taidegraafikot ry:n galleria, jossa on mukavan monipuolisia näyttelyitä. Muistelen, että harvoin olen pettynyt tänne tullessani. Nyt on vuorossa Ilkka Virtasen Plan B, joka koostuu 37 vaihtoehtohistorialliseen evoluutiokäsitykseen paneutuvasta teoksesta. Virtasen näyttely on kokemisen arvoinen: yksinkertainen idea on toteutettu määrätietoisesti ja taiteilijan ammattitaidon esiintulolle jää hyvin tilaa.

Nettiläsnöolo on mutkaton ja yksinkertainen, mutta ei mikään huikea. Nettikauppa kuitenkin löytyy heti ilman etsimistäkin. Taidegraafikoiden galleria on suurelta osin ikkunaa, joten seinälle ripustettaville teoksille tämä voi olla hieman pieni tila. Toisaalta, isot ikkunat tarjoavat ehkä kaikista liittojen gallerioista parhaimman näkyvyyden ja antavat teoksille mahdollisuuden markkinoida itseään.


TM-GALLERIA (Ote liiton sivuilta: “…vuokra vaihtelee jonkin verran vuosittain, vuonna 2014 vuokra on Valtion kuvataidetoimikunnan tuen ansiosta liiton jäsenille 1550 € / 3 viikkoa. ja muille 1886,35 euroa / 3 viikkoa.(Heinäkuussa 1450 €). Vuoden 2015 vuokra on tiedossa helmikuun alussa 2015 ja vuoden 2016 näyttelyvuokra kyseisen vuoden alussa, kun kyseisen vuoden valtiontukipäätös on tullut. Mikäli emme saa vuosittain anottavaa tukea vuokriin, on vuokra jäsenille 2.900 euroa ja muille 3.236,35 euroa. Vuokraan eivät sisälly julisteen ja kutsukortin painatuskulut eiväkä postituskulut lukuunottamatta lehdistötiedotuspostitusta.”)

Kim Somervuoren näyttely Pirustuksia ja manauksia vol. 8 on auki 15.2. saakka. Katselen Somervuoren kollaasimaisia installaatiomaalauksia ja mieleen tulee Robert Rauschenberg. Kaikkein kiinnostavimpina pidän tilan takaosassa olevia pieniä yksinkertaisia maalauksia. Tulee mieleen, että joku toinen tila toimisi paremmin näille teoksille.

Myös tm-liiton verkkosivut ovat aika peruskauraa: yksinkertaiset ja informatiiviset *haukottelee*. Näyttelyn lehdistökuvat löytyvät järkevästä kohtaa. Ystävän kommentti taidemaalareiden galleriasta: “onhan siellä aina jotain ikivanhoja pieruja näytteillä jotka tekee samaa maalausta mitä ne teki jo 80-luvulla”. Kommentit tästä galleriasta ja siellä nähtävistä näyttelyistä saavat ajattelemaan, että onko taidemaalaus tosiaan näin isossa kriisissä. Hyviä maalauksia kyllä näkee, mutta harvoin tässä näyttelytilassa.


SCULPTOR (n. 3 viikkoa: jäsenille 2760€, ei-jäsenille 3160€, provisio 35%; sisältää n. 700 kutsun postituksen mutta ei painatusta.)

Emma Rönnholmin Yöhiipijä 8.2. asti. Tässä näyttelyssä on jotain kiinnostavaa, mutta myös jotain ärsyttävää. Esillä on iso kivenkaltainen rakennelma, josta tunkee ulos simpukoita. Teos on rikki ja vaikuttaa teknisesti kankealta. Sen vieressä on kattoon ripustettu kangas, joka toimii ikäänkuin astiana pigmenttikasalle. Tuntuu, että teokset ovat kuin eri tekijöiltä, jotkut pelkistettyjä ja tyylikkäitä, jotkut vähän söpöjä. Sekava näyttely.

Sculptorissakin on korkea vuokra ja bonuksena aika tylsät nettisivut. Kuvanveistäjien galleria on sellainen kädenlämpöinen paikka. Joskus muistan nähneeni täällä kiinnostavia näyttelyitä, mutta nyt ei tule yksikään sen kummemmin mieleen. Harvemmin tulee käytyä.


Johtopäätös: Aikana, jolloin taideteosten, taiteilijoiden ja tekniikoiden moninaisuus ylittää koulukuntauskovaisuuden, kannattaa ajatella itseään ja kukkaroaan. Taiteilija, kilpailuta liittosi ja galleriasi!

 

Kuva: taidemaalariliitto

Kommentoi

*

*