Yhdessä Suomen kauneimmista taidemuseoista on tämän kevään ajan esillä Saara Ekströmin yksityisnäyttely, jossa nähdään kuvataiteilijalta sekä uusia että vanhempia teoksia. Wäinö Aaltosen museon Alkemia-näyttelyssä videot, valokuvat, täytetyt eläimet ja erilaiset äänimaailmat luovat oman elokuvamaisen ja surrealistisen todellisuutensa. Seitsemän installaatiota ja seitsemän erilaista tilaa muodostavat hitaasti katsojan vangitsevan kokonaisuuden.

Pidän näyttelyistä, jotka kietoutuvat katsojan ympärille, jotka sulkevat minut jollain tapaa sisäänsä. Viime kesänä kirjoitin Antwerpenin MoMun Dries Van Noten -näyttelystä, jossa tunsin olevani kuin vieraassa metsässä. Ekströmin ja Van Notenin näyttelyt ovat esineistöltään hyvin erilaisia, mutta tunnelmissa on paljon samaa. Näyttelysalien hämäryys antaa mahdollisuuden yksityisiin kokemuksiin ja hidastaa ajan kulkua, siitäkin huolimatta että silmille on tarjolla runsaasti yksityiskohtia. Turkulaisen kuvataiteilijan ja belgialaisen muotisuunnittelijan maailmat kohtaavat myös materian tunnussa, hohtavien ja mattapintaisten muotojen vuoropuhelussa. Siinä missä Van Notenilla voi ihastella erilaisia uniikkeja kankaita ja kirjailuja, Ekström yhdistelee teoksissaan sieniä ja muita kasveja, hiuksia ja himmeinä kiiltäviä mineraaleja.

Vaikka Ekström käsittelee töissään usein maatumisen ja mädäntymisen vaikutuksia, rumaksi miellettyjä ja pois silmistä siivottuja asioita, ovat hänen hallitut asetelmansa eittämättä esteettisesti miellyttäviä. Hollantilaisen kultakauden ajan asetelmista tuttu hieman mystinen ummehtuneisuus viipyy valokuvien pöytien pinnoilla ja maljakoissa. Phantasma-videoteoksessa rapistuneen akvaarion elämä käy hitaasti kohti loppuaan, silti sammakoiden liikkeet vedessä ovat yhtä viehkoja ja elinvoimaisia kuin aikojen alussa.

Frantic Sullenness (2014-2015), Saara Ekström

Frantic Sullenness (2014-2015), Saara Ekström

 

Alkemia-näyttely saakin pohtimaan usein toistettua huolestunutta väitettä nykyihmisen luonnosta vieraantumisesta. Ihmiskunnan suuruudenhulluus ja tilan väkivaltainen valloittaminen oikealta luonnolta saavat toisen perspektiivin Ekströmin käsittelyssä. Limbus-installaation kliinisen kiiltävät pinnat ja huolellisesti asetellut esineet sulautuvat orgaanisiin aineksiin, saaden katsojan kyseenalaistamaan ihmisten luomiin rakennelmiin usein liitetyn keinotekoisuuden. Phantasman rujossa ja ränsistyneessä teollisuusakvaariossakin vedenalainen elämä näyttäytyy kauniina ja kiehtovana, jolloin ihmisen ja luonnon vastakkainasettelu tuntuu entistäkin kummallisemmalta. Surrealismia lähentelevät taideteokset muistuttavat siitä, että luonto ei ole jossain toisaalla.

Tailor-videoinstallaatio näyttää ihmistaidon maagisen kauneuden. Pukua tekevän räätälin käsien liikkeet ovat kuin tanssia tummaa kangasta vasten. Kaavan piirtämisessä on kiehtovaa se, kuinka ihmiskehon muoto luodaan paperille matematiikan avulla. Foley-artistin videolle luoma äänimaailma on epätodellisen tarkka; ompelukoneen tikittävä murina, saksien napse ja suhina johdattavat katsojan meditatiiviseen tilaan. Räätälin varmat ja pehmeät kädet silittelevät ja taputtelevat vaatetta, lopulta kaksiulotteisesta tulee taas kolmiulotteista, ihmisen muotoista.

Tailor

Tailor (2016), Saara Ekström.

 

Ekströmin Alkemia-näyttelyyn luoma maailma näyttäytyy jollain tapaa pyöreänä, alkemistinen ajatus muodonmuutoksesta tulee teoksissa esiin kehämäisenä jatkumona. Muutos ja sen eri vaiheet ovat näyttelyssä suurennoslasin alla, staattisina asetelmina tai pimeässä kohti leijuvina kiteinä ja säleinä. Saara Ekströmin alkemia on ihmisen kokoista, se vaikuttaa meditatiivisuudellaan, ei erikoistehosteilla tai volyymilla. Paitsi ehkä Observatory-teoksen monta metriä korkea seinään heijastettu sykähdyttävä pöllö, jonka tarkkailtavaksi katsoja antautuu. Tarkemmin katsoessa huomaa, että linnun silmissä heijastuu ristikkorakenne, ehkä lasikatosta tai häkistä. Videon pöllö räpäyttää silmiään, mutta korkeiden pylväiden päällä huhuilevat täytetyt linnut tuijottavat tummilla silmillään tyhjyyteen. Silti tuntuu siltä, että Observatoriossa minua katsotaan, ja siten tulen osaksi teosta.

Alkemia-näyttelyssä on mukana myös teos, jonka välittyminen katsojalle jättää toivomisen varaa. Inventoryssa on sinänsä kiinnostava aihe, tavaran haaliminen ja siihen lopulta konkreettisesti tukehtuminen, mutta teoksen toteutus tuntuu keskeneräiseltä. Collyerin hamstraajaveljesten traagista tarinaa avataan Ekströmin koostamassa sanomalehdessä, joita on kasattu pinoiksi kuormalavoille. Lehtikasat ja huoneen takaseinälle liimatut kuvat eivät riitä välittämään ainakaan tunnetta ahdistavasta tavaranpaljoudesta. Vaikuttaa siltä, että sanomalehden tekstit ovat teoksen pääasiallinen sisältö, mutta valitettavasti itse tilassa niihin ei ole oikein mahdollisuutta syventyä. Installaationa ja tilakokemuksena Inventory jää siten ohueksi ja irralliseksi, mikä pistää silmään muuten hallitussa ja tiivistunnelmaisessa näyttelykokonaisuudessa. Ekströmin Alkemia myös sopii erinomaisesti Wäinö Aaltosen museon tiloihin. Installaatioilla on tilaa hengittää, mutta jännite säilyy tilasta toiseen siirryttäessä. Laatikoissa surisevat hyönteiset ja oksien lomassa sirkuttavat varpuset vahvistavat kokonaisvaltaista näyttelyelämystä.

Saara Ekström: Alkemia
5.2.- 24.4.2016
Wäinö Aaltosen museo
Itäinen Rantakatu 38, Turku
avoinna ti-su 10-18

Kansikuva: Phantasma (2016), Saara Ekström.

 

Kommentoi

*

*