Tämän viikon viikkokatsaus käsittelee Koki Tanakan Impossible Project -taideteosta. Teos on tekstimuotoinen ja julkaistu muun muassa Art Review Asia -lehden May 2014 numerossa. Teos koostuu viidestäkymmenestä ohjeesta, jotka on lehdessä painettu sivun alaosaan, varsinaisten juttujen alle. Tanaka aloitti ohjeiden kirjoittamisen vuonna 2008 päämääränään olla rajoittamatta mielikuvitustaan suunnittelemalla vain toteuttamiskelpoisia projekteja.

Aloitan teoksen lähestymisen lukemalla ohjeet. Välittömänä reaktiona totean ne absurdeiksi, toteuttamiskelvottomiksi. Tanaka toivoo ihmisten ajattelun avautuvan ja rajoitteista vapautumisen mahdollistuvan ohjeiden kautta. Ymmärrän, että pelkkä lukeminen ei riitä, vaan minun on kokeiltava jotain käytännössä. Osan ohjeista voin hylätä suoralta kädeltä ajan ja fysiologisten rajoitteiden takia, kuten ”ui maasi jokaisessa joessa” tai ”aja autolla johonkin suuntaan niin kauan kunnes auto hajoaa”.

Kirjoittajana harkitsen ensimmäisenä tietysti kohtaa 29. ‘Write a full lenght novel before you go to bed’, mutta nukkumaanmeno viivästyisi, ehkä joutuisin valvomaan suorastaan koko yön. Ei onnistu. Mielikuvassani kovaäänisesti hyrräävän macbookini Teksturi kaatuu säännöllisesti hiljalleen nousevan auringon valossa samalla kun hermostuneena siemailen halvinta viskiä ja valmistaudun menemään töihin. En ole ollut edes yksilläkään jatkoilla koko kesänä, valvominen tuskin onnistuisi ilman seuraa. Päiväsajan olen jo onnistunut buukkaamaan täyteen.

Kohta 12. ’Designate a day on which there are no struggles, no conflicts and, no wars’. Hah. Luin lehden ja taidan jättää välistä.

Kohta 9. ’Exchange all the countries in Europe with all of those in Asia’ saa minut ajattelemaan sitä verkkopeliä, jossa yritetään klikata tietyn niminen maa oikeaan kohtaan kartalla. Euroopasta ja Aasiasta saan yleensä parhaat pisteet, mutta nolosti kyllä Euroopasta en koskaan täysiä. Mutta tarkoittaako ohje jotain konkreettisempaa? Että maat pitäisi kokonaisuudessaan siirtää?

Aloitan varsinaisen toteutuksen vahingossa helpolla, sillä luen päivän hesarista, että joku on jo puolestani toteuttanut kohdan 35. ’Predict something totally unpredictable, such as disasters of any type’. Ranskalainen Philippe de Villiers nimittäin ehdottaa, että rakennettaisiin ”Venäjän juuri valtaamalle Krimille Tsaarin kaupunki -niminen huvipuisto ja otetaan suurimmaksi rahoittajaksi pakotelistalle joutunut venäläismiljonääri”. (HS 19.8.2014). Totuus todellakin on tarua ihmeellisempää, mutta itse en olisi keksinyt mitään näin ennustamatonta.

Kohta 10. ‘Convince people to love rainy days rather than sunny days’ vaikuttaa kohtuullisen helpolta. Päätän testata ohjetta vaivihkaa kotona. “Oliks kivaa, kun satoi tänään?” ”Joo, olihan se jo aikakin, että satais.” ”Tykkäätsä enemmän sadepäivistä kuin aurinkoisista?” ”No en.” Hiljenen. Huomaan ajattelevani, että on idioottimaista haluta vain aurinkoisia tai sateisia päiviä. Miksi aina pitäisi olla samanlaista? Miksi ei voisi pitää siitä, että välillä sataa, välillä paistaa aurinko.

Mieleni palaa kulttuurishokkiin, jonka koin aikoinaan vaihto-opiskelijana Taiwanissa. Ehkä teoksessa vaikuttavat sellaiset japanilaisuuden säikeet, joihin en vain pääse sisälle. Kokeilen tehtävistä selvästi japanilaisinta: 32. ’Mix up different types of noodle such as soba, pasta, pho etc. to create a new noodle menu.’ EDITin ravintolapäivä ’EDIT NO DIET’ sujui erinomaisesti, joten ei ole mitään syytä epäonnistua ruokahaasteessa. Keitän kokojyvänuudeleita, mustia sobanuudeleita ja ohutta vermiselliä. Suikaloin kaalia ja kesäkurpitsaa, niin että nekin näyttävät nuudeleilta (ekstra-lisä!). Paistan ne pannulla vegetarian stir-fry saucen kanssa. Otan annoksesta kuvan ikkunalaudalla MasterChef-voittajan vinkin tapaan. Hyvää on, kts. kuva. Ensimmäisen kerran onnistun oikeasti noudattamaan Tanakan ohjetta. Tosin minusta ei tunnu mieltä järisyttävän oudolta syödä sekaisin erilaisia nuudeleita. En myöskään keksi mitään suomalaista ruokavastinetta, jonka sekoittaminen vääntäisi käsityskykyni nurin.

Kohta 28. ‘Talk to your neighbours about what you know at this point to make them rethink what they know’. Ruoan jälkeen alkaakin olla kiire taloyhtiön putkisaneerauksen asukasinfoon. Siellähän ovat kaikki naapurini paikalla. Yritän miettiä, mitä oikeastaan tiedän tällä hetkellä, jotta voisin jotenkin sopivasti jakaa sen naapurieni kanssa. On vaikea keksiä mitään, mitä haluaisin sanoa. Rappukäytävässä vastaan tulee ensimmäinen naapuri, jota tervehdin. En saa vastausta. Asukasinfo onkin lähinnä osakastapaaminen, mutta otan pullaa ja teetä. Naapuri, joka jätti tervehtimättä saapuu paikalle ja vilkaisee jotenkin vaikean näköisenä. Eikä kyllä vieläkään tervehdi. Tylsistyn, tilaisuus pitkittyy, sillä ihmiset kysyvät samoja kysymyksiä moneen kertaan. Onneksi remonttiryhmä osaa viihdyttää: kuulemma Vexi Salmi asui asunnossaan putkiremontin ajan. Parveke toimitti vessan sijaa aamuisin. En puhu mitään naapureille.

En ehdi toteuttaa kohtaa 49. ’Write letters to a historical figure whom you respect’, mutta aion palata asiaan.

 
Koki Tanaka palkittiin vastikään Deutsche Bankin Artist of the Year 2015 -tunnustuksella. 

Kuva: Anna-Kaisa Koski, 32. Mix up different types of noodle such as soba, pasta, pho etc. to create a new noodle menu.

 

Kommentoi

*

*