”WE ARE THE GALLERY OF THE UNKNOWN”

”WE REVEAL THE ARTIST ONLY AFTER THE EXHIBITION”

”WE GIVE THE ARTISTS TOTAL FREEDOM”

Näin kuvaa nettisivuillaan varsin kiinnostava helsinkiläisgalleria Unknown Cargo ainutlaatuista konseptiaan paljastaa näyttelyn taiteilijat vasta näyttelyn jälkeen sen sulkijaisissa. EDIT kävi haastattelemassa gallerian perustajia kuvataidekasvattaja Laura Porolaa sekä mediataiteilija Timo Wrightia juuri ennen Saattaa sisältää tuotesijoittelua -näyttelyn sulkijaisia 9.5.2014.

Sanna: Moi Laura! Moi Timo! Miten menee?

Laura: Ihan hyvin. Jännittävää.

Sanna: Haluaisitko Timo lisätä jotain heti tähän alkuun?

Timo: Oikein hyvin menee, vaikka onkin tuollaista syksystä säätä…

Sanna: Joo, sää on kamala. Kertoisitteko vähän aluksi että mikä on Unknown Cargo? Miten se poikkeaa Helsingin galleriakentällä muista gallerioista? – Wow, valomerkki tuli! [valot räpsyvät päälle ja pois]

Laura: Unknown Cargo on galleria joka on vaihtanut paikkaa tänne. Se on aloittanut vuonna 2011 ja paljastaa ainoastaan näyttelyn lopuksi taiteilijan. Meillä on sekaisin kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita ja sitten ihan sellaisia, jotka eivät vielä oikeastaan ole montaa näyttelyä pitäneet taidekentällä.

Sanna: Haluaisiko Timo kertoa miten te valitsette teidän taiteilijat?

Timo: Me yritetään tavallaan löytää sellaisia taiteilijoita jotka kiinnostaa meitä ensisijaisesti…

Sanna: Hyvä perustelu!

Timo: Niin! Mutta myöskin sellaisia – mulle itselleni on tärkeää, että ne jollakin tapaa koskettavia, ei liian sellaista etäälle jäävää. Mutta toisaalta myöskin etsitään sellaisia, jotka haluaa kokeilla jotakin uutta. Toi nimettömyys mahdollistaa sen, että joku voi kokeilla myös sellaista mitä se ei ole tehnyt aikaisemmin – myös jotakin vähän sellaisia hullunrohkeita tyyppejä me etsimme.

Sanna: Tuo nimettömyys onkin tosi kiinnostavaa. Mistä te saitte sen idean?

Timo: No se lähti itse asiassa – ainakin mä muistelen, että joskus joitakin vuosia sitten, tai useampikin vuosi sitten, mietin sellaista klubia, jossa esiintyjät paljastettaisiin vasta jälkeenpäin että ketä oli viime viikolla mutta ei kerrota ketä tällä viikolla on esiintymässä.  Siis tämmönen että sokkona mentäisiin sinne ihmettelemään että ketä on. Ja joskus puhuttiin siitä, miten voisi sitten miettiä tuota galleriakonseptia uudelleen tai miten voisi esittää taidetta eri tavalla. Ja sitten tuli tällainen erittäin fiksu idea kun olla kertomatta kenen näyttely se on.

Sanna: Onhan se fiksu idea! Ja tosi koukuttava myös! Haluaisitteko kertoa vähän teidän omista taustoista?

Laura: Mä oon siis opiskellut tuolla Taideteollisessa korkeakoulussa – tai mikä se nyt nykyään on, Aalto yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa – tai edelleen oon siellä opiskelijana, mutta nykyään työskentelen taidekasvattajana Valokuvataiteen museossa ja sitten kulttuurituottajana. Eniten oon tehny töitä siten, että kohtaan yleisön taiteen parissa.

Timo: Työskentelen mediataiteilijana. Teen monenlaisia – vähän liian isokokoisia duuneja yleensä – ja sitten ihmettelen että miten ihmeessä tämä oikein saadaan tehtyä. Sitä mä oon tehnyt viimeiset vuodet. Alun perin mä oon kouluttautunut leffa- ja tv-kuvaajaksi ja sitten mä oon siirtynyt melkein kokopäiväisesti taiteen tekemiseen.

unknowncargo3

Sanna: Mikä on parasta gallerian pitämisessä?

Laura: Siinä on paljon tosi kivoja juttui. Välillä on vaikeita juttui, mitä pitää oppia kantapään kautta, mutta ehkä mun mielestä kivointa on se kun tänne löytää uutta yleisöä ja ketkä on sillee fiiliksissä tästä meidän konseptista joka on vähän erilainen kun normaalit galleriat. Se on tosi kivaa. Ja sitten tietenkin se, että niin kuin Timo aikaisemmin sano että voi valita sellaista taidetta mikä on jotenkin itseä liikauttanut – sydämessä läikähtänyt sen taiteen äärellä.

Timo: Mulla on myös se, että – meillä käy jotenkin niin monipuolista jengiä, että täällä ei käy pelkästään taideyleisöä vaan ehkä kaikenlaista porukkaa. Varsinkin silloin kun käy semmosia, että on saatettu aikaisemmin suhtautua jotenkin negatiivisesti tai että ”eipä minua tuo nykytaide kiinnosta” – että ne tulee ja sitten rupeaakin jotenkin diggaa niin se on hienoa. Sen takia, että tää on jotenkin niin erilainen tapa tehdä, ehkä ne palkinnotkin on sitten vähän erilaisia.

Sanna: Varmasti palkitsevaa. Teillä ehkä selkeästi käykin laajempi kuin perinteinen galleriayleisö. Ja teillä on hyviä bileitä – onko se ollut tietoinen ratkaisu, että niillä ehkä houkutellaan laajempaa yleisöä paikalle?

Timo: Mun mielestä on tärkeää pitää ylipäänsä hyviä bileitä.

Sanna: Todellakin!

Timo: Ja jos se tuo lisää jengiä, niin se on vielä parempaa. Ehkä se, että meidän bileet – kun ne on tämmöset sulkijaiset eikä niissä ole sitä avajaistyyppistä patsastelua – niin niissä on sellainen hauska elementti.

Sanna: Niin kuin karnevalistinen lopetus?

Timo: Niin. Siinä vaiheessa voi jo taitelijakin hengähtää rauhassa, koska hänen näyttelynsä on jo ohi.

Laura: Me tykätään rennosta meiningistä! Mutta ei me ehkä mietitty sitä niin, että rakennetaan jotain hulppeit bileit, vaan että molemmat vaan tykkää että tulee paljon jengii.

Timo: Niin. Viihtyminen kiinnostaa.

Laura: Viihtyminen kiinnostaa!

Sanna: Viihtyminen ja taide! Hyvä. Mikä olisi teillä molemmilla sellainen mieleenpainuvin näyttely? Hyvässä tai huonossa?

Timo: Mun mielestä ehkä viime vuonna toi Ananya Tantun näyttely oli tosi kova, koska Ananya oli silloin just kirjoittanut lukiosta ja juuri häntä ennen oli toi Heta Kutchka, joka on vuoden nuori taiteilija parin vuoden takaa että se oli semmonen mielenkiintoinen siirtymä tavallaan hyvin niin kuin establisoituneesta taitelijasta sellaiseen joka piti periaatteessa ensimmäistä näyttelyä. Sähän olit kattomassa siellä, miten se oli se…

Laura: Kun Valokuvataiteen museon tyypit oli siellä, niin sitten he arvailivat kaikkea, että taiteilija on ehkä Lahdesta tai Taikista, nuori tai 25-vuotias mies, joka valokuvannut, ehkä Italiassa residenssissä ja sit olin tietenkin, että [hih,hih] ei oo!

Sanna: Hauskaa! Miten tästä eteenpäin? Tuleeko jotain huimia käänteitä Unknown Cargon tiimoilta tai teidän muissa projekteissa?

Timo: Mä luulen, että meillä on tarkoitus viedä tämä niin isoksi tai niin mahtipontiseksi kun vaan mahdollista koska tavallaan kun tämä on niin erikoinen konsepti ja idea, että meidän on pakko testata mitä kaikkea tällä pystyy tekemään ja voi olla että tää on myös sellainen juttu että… En mä tiedä, katsotaan mitä tapahtuu! Pitää mennä aina seuraavalle tasolle.

Sanna: Nextille levelille!

Laura: Ei lisättävää! Tonne! [osoittaa kattoon]

Sanna: Haluaisitteko kertoa vielä jotain?

Laura: Tervetuloa sulkijaisiin! Ne alkaa noin muutaman kymmenen minuutin päästä.

Sanna: Pian selviää kuka on tämän näyttelyn taiteilija! Kiitos teille!

Laura & Timo: Kiitos!

 

Näyttelyn Saattaa sisältää tuotesijoittelua taiteilija oli Matti Niinimäki. EDIT ei arvannut tällä kertaa! Arvasitko sinä?

 

Unknown Cargossa parhaillaan esillä olevan Kaukana kavala maailma! -näyttelyn sulkijaiset 23.5.2014

 

Unknown Cargo
Aleksanterinkatu 9
00100 Helsinki

unknowncargo.com

Avoinna:

ti – pe 12:00 – 17:00
la – su: 12:00 – 15:00

 

Kuvat: Viivi Poutiainen

Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja ja lukija. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. sanna[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*