Sini Pelkki: Sheet No4

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Elina Suoyrjö – keskustelu työstä, taiteesta ja tutkimuksesta

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

OP-ED:
Konteksti ja vastuu
– Yhdenvertaisen taidemaailman strategioita

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Kolme ensimmäistä OP-EDiä tarkastelevat taidekentän ja yhteiskunnan vallankäyttöä ja näiden valtarakenteiden risteyskohtia. Sarjan aloittaa vapaa kirjoittaja ja valokuvaaja Helen Korpak, joka toimii myös taidekriitikkona Hufvudstadsbladetissa.

OP-ED:
Kontext och ansvar
– strategier för en jämlik konstvärld

OP-ED är en serie kuraterade artiklar av skribenter utanför EDITs egna redaktionella team. De tre första artiklarna undersöker skärningspunkterna av makt inom konstvärlden och det vidare samhället. Först ut är Helen Korpak, frilansande skribent och fotograf samt konstkritiker vid Hufvudstadsbladet.

Työhuoneella: Artor Jesus Inkerö

Työhuoneella-sarjaa jatkaa taiteilija Artor Jesus Inkerö. Omaa kehoaan taiteensa välineenä käyttävä taiteilija tunnetaan erityisesti performatiivisista valokuvistaan ja videoteoksistaan. EDIT lähti Inkerön kanssa ajelulle, jonka aikana hän kertoi työskentelystään.

Valkoinen kuutio ja keho

Wäinö Aaltosen museon Kehonkuva-näyttely tarkastelee kehokokemusta ja kehollisen esittämisen käytäntöjä nykytaiteessa. Näyttelyssä on esillä videoteoksia, installaatioita, valokuvia sekä ääni- ja tanssiteoksia, jotka käsittelevät eri tavoin sukupuolisuutta ja sen ilmentämistä sekä erilaisiin kehoihin liitettyjä arvoja ja normeja.

Vuosi 2017

Vuosi kääntyy kohti uutta (vihdoin Suomi 101!) ja on jälleen aika perinteisen vuosikatsauksen. Vuosi 2017 jää historiaan alpakoiden, seksuaalisen ahdistelun sekä biennaalien supervuotena. Katsotaan siis, mitkä suoritukset ylsivät listalle tänä vuonna.

Stranger Things eli Korakrit Arunanondchai

Kiasmassa esillä oleva Korakrit Arunanondchain näyttely on kuin kosminen palapeli. Se sisältää synkkiä mustaa valuvia installaatioita, sinistä ysärifarkkua, arkistoidun isoäidin ja herkän keskustelun dronen kanssa. Yhdistelmä on paitsi outo myös kunnianhimoinen ja kiehtova. Kaikilta osin kokonaisuus ei toimi niin hyvin kuin voisi, mutta yllättää silloinkin. Ja se, mikä toimii, toimii tolkuttoman hyvin.

Työhuoneella: Linda ja Aura

Työhuoneella-sarjan aloittaa performanssiduo Linda ja Aura. Linda Granfors ja Aura Hakuri ovat tehneet yhdessä esityksiä, installaatioita ja näyttelyitä vuodesta 2001 alkaen. Työpari on myös kuratoinut performanssifestivaali Angakoqia vuodesta 2014 lähtien. Teoksissaan he luovat oman erityisen maailmansa, jossa mielikuvitus ja leikki ovat vahvasti läsnä.

Maiju Salmenkivi: Happy Garden

Maiju Salmenkiven näyttely Happy Garden esittelee taitelijan viimeaikaisia maalauksia sekä työhuonetta imitoivan installaation, joka on koottu löydetyistä vanhoista lasi-ikkunoista, huonekasveista, maalin tahrimista pahveista ja nostalgisista rottinkikalusteista. Viehättävä tila onkin hieno kontrasti pimeään vuodenaikaan.

Sami Havia: Gush

Sami Havia on purskauttanut kankaalle sarjan vimmaisia teoksia, joista välittyvää huolettomuutta katsoo ilokseen. Gush-näyttelyssä yhtä olennaisia ja tärkeitä ovat kuitenkin myös luonnoslehtiöstä repäistyt sivut.

Camille Henrot: Days Are Dogs

Tämän vuoden Carte Blanche -näyttelyssä Ranskan suurimman nykytaiteen esittämiseen tarkoitetun tilan, Palais de Tokyon, on saanut käyttöönsä nykytaiteilija Camille Henrot. Lokakuussa Pariisissa avautunut Days Are Dogs -näyttely rakentuu riippuvuuden, vallankäytön ja toiston teemojen ympärille. Niinpä se lainaa muotonsa emotionaaliselta ja psykologiselta struktuurilta, joka ohjaa tiukasti toimintaamme ja yhteiskuntaamme – viikonpäiviltä.

Saattaa tuntua aiempaa merkityksellisemmältä

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Lainauksia ilman lainausmerkkejä

Näytelmäkirjailija Johannes Ekholmin kirjoittama kuunnelma There Is A Light That Never Goes Out on esillä Sinnessä vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Teos kuullaan osana kuvanveistäjä Man Yaun toteuttamaa installaatiota. Musiikin ja äänimaailman on tuottanut 111X, jonka intensiivinen live-esitys koettiin näyttelyn avajaisissa.

Teatteria, installaatiota ja musiikkia yhdistävä road movie -henkinen musta komedia on lukuisista lähteistä kasattu palapeli. Kuunnelma tapahtuu määrittelemättömässä ajassa, jossa Suomi on ajautunut luonnonkatastrofin myötä kaaokseen. Käynnissä on sisällissota ja väkivaltaiset mellakat leviävät ympäri maata. Kolmekielinen teos on syönyt palasia niin situationismista, ranskalaisesta uudesta aallosta kuin vasemmistolaisista nettimeemeistä.

Kun aika on

Helsinki Contemporaryssa vielä tämän viikon ajan esillä oleva Liisa Lounilan näyttely Passing By käsittelee aikaa ja sen kulumista. Galleriatilassa aikaa merkitsevät muun muassa kellojen kakofoniset tikitykset, ohikiitävät maisemat ja pussinsulkijat.

Elävistä ja kuolleista

Suomen valokuvataiteen museossa vielä tämän viikon ajan esillä olevaa näyttelyä hallitsevat pienikokoiset mustavalkoiset valokuvavedokset. Kuvissa toistuu sama nainen. Hänen peitetty tai paljas kehonsa, hänen suoraan kameraan katsovat tai pois käännetyt kasvonsa. Tuo nainen on 22-vuotiaana itsemurhan tehnyt Francesca Woodman.

VEDEN ANTI

Syksyisin Kuopiossa järjestettävä ANTI – Contemporary Art Festival on nostanut pohjoissavolaiskaupungin kansainvälisen performanssitaiteen keskiöön. Tänä vuonna festivaalilla esitetyissä teoksissa tarkasteltiin veden poetiikkaa ja politiikkaa.

Äänten takana

Jonna Kinan ja Sharon Lockhartin yhteisnäyttely Galleria Amassa tuo näkyväksi, mitä äänten takana tapahtuu. Kahden pääosin valokuvan parissa työskentelevän taiteilijan teokset täydentävät toisiaan mallikkaasti.

Kivi, paperi, lapset

Galerie Anhavassa esillä oleva Anne Koskisen näyttely In Need of a Guardian on kaunis ja harkittu kokonaisuus, jossa aavistuksenomaisten lyijykynäpiirrosten keveys ja möhkälemäisten kiviveistosten raskaus tukevat kauniilla tavalla toisiaan.

MoMu, Margiela ja muotinäyttelyn kuratointi – Haastattelussa Kaat Debo

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.