Hampaansa paljastavia laihoja koiria, kaatopaikkoja ja kuolleita eläimiä. Sotilaita mellakkavarusteissa ja myrkyllisellä maalla kuolleena makaava hevonen. Viljami Heinosen kuva-aiheet ovat kliseisyyteen saakka raskaita ja painajaismaisia, mutta niiden toteutustapa voittaa puolelleen.

Viljami Heinosen näyttely Beneath the Remains on esillä Forum Boxissa vielä tämän viikon ajan. Se koostuu 11 kookkaasta akryyli- ja öljyvärimaalauksesta, joissa siveltimenvedot ovat leveitä ja vauhdikkaita sekä maalikerrokset niiden jäljiltä paikoin paksuja ja roiskeisia. Maalauksissa toistuvat tyylitellyt, elävät tai kuolleet eläinhahmot sekä vielä viitteellisemmin kuvatut ihmishahmot lähes abstrakteiksi pyörteiksi redusoituine kasvoineen. Miljööt, joihin nämä hahmot sijoittuvat, ovat kaoottisia kaatopaikkoja tai synkkiä sisätiloja. Maalauksissa on jotakin erittäin häiritsevää, jopa ahdistavaa, mutta myös puoleensavetävää.

Heinonen on tehnyt aiemmin kollaaseja, mikä näkyy myös hänen maalauksissaan. Kuvatila on tiivis ja litteä. Maalauksessa Evening at Home (2017) lattia kallistuu lähes pystysuoraksi. Sen leveät vertikaaliset viivat jatkuvat huoneen keskelle sijoitetun vihreän sohvan raidoissa. Huomio kiinnittyy pian kahteen hahmoon, joista toinen istuu kumarassa sohvan nurkassa, toinen taas valuu siltä alas pää edellä. Hahmot ovat viitteellisyydessään tuskin erottuvia. Pään ja keskivartalon muodot ovat tunnistettavia, mutta kasvojen kohdalla siveltimenvedot ovat kuin lehdestä revittyjä ja päällekkäin sommiteltuja sivuja vaihtelevine väripintoineen. Alaraajat taas ovat oikeastaan pelkkää aaltoilevaa leveää liikettä. Maalauksessa paksut, mattamaiset väripinnat kohtaavat taidokkaan, elävän valon ja värin mutta myös muodon ja liikkeen. Vaaleanpunaisesta harmaaseen taittuva tausta luo maalaukseen erikoisen tunnelman. Kirkas punainen hehkuu ruskean, vihreän ja harmaan sävyjä vasten vaarallisena.

Saksanpaimenkoira ärisee niin, että sen koko kita ammottaa avoinna. Sen vieressä seisoo ihmishahmo nunnamaisessa kaavussa. Parivaljakon taustan täyttää lähes kauttaaltaan taulu, jossa on kolme peuraa. Yksi niistä näyttää katsovan hahmon suuntaan. Teoksen Corrupt (2017) rajaus on tiukka ja sen vuoksi tila hahmojen takana olevassa taulussa vaikuttaa kolmiulotteisemmalta kuin tila, johon ne sijoittuvat. Noiden kahden maailman välillä on yhteys, ja ne sekoittuvat toisiinsa. Vaaleanpunainen väri sitoo niitä yhteen laskeutumalla taulusta koiran eteen. Se on kuin outo kaikkialle levittäytyvä entiteetti tai toisaalta pinnan alta esiin revitty kerros.

Teoksessa Afternoon Eclipse (2018) sisätila on kolmiulotteisempi mutta ankeudessaan klaustrofobinen. Huoneen keskellä lepää tv-vastaanottimen eteen sijoitettu sininen nojatuoli. Tuolin yllä leijuu väri- ja muotokimppu, joka viittaa siinä istuneeseen ihmiseen. Tuo ihminen tosin on ilmassa, katoamaisillaan kokonaan tuohon painostavaan tyhjyyteen. Maaliroiskeet ja valumat tuolin ympärillä saavat ajattelemaan, että hahmo on räjähtänyt kappaleiksi jonkinlaisessa ydinreaktiossa tai on yhä liikkeessä, edelleen jatkuvassa fission ketjureaktiossa.

Heinosen maalauksissa ihmishahmojen läsnäolo perustuu ambivalenssiin: he ovat siinä, tunnistettavina ja eivät kuitenkaan. He ovat kuin anonyymejä ihmisen arkkityyppejä tai kummituksia, jotka seikkailevat painajaismaisissa miljöissä ja mielentiloissa. Maalauksessa The Last Ride (2018) ihmishahmon kasvot eivät naamioidu siveltimenvetojen pyörteisiin vaan mustaan huppuun. Hahmo hajoaa, mutta jälleen erilaisella tavalla. Keho katkeaa lantion kohdalta, jalat vääntyilevät sattumanvaraisesti simultaaniperspektiivissä. Osat on irrotettu toisistaan, käännelty ja yhdistelty sen jälkeen uudella tavalla kuin kollaasissa – tai kuin romuttamoilla ja autohuoltamoissa! Hahmon takana salamoivan punaisen taivaan alla onkin valkoinen vääntynyt auto. Tunnelma on painostava. Katsooko hahmo omaa onnettomuuttaan?

 


Viljami Heinosen näyttely Beneath the Remains esillä Forum Boxissa 29.4.2018 saakka.

 

Kuvat:
Viljami Heinosen teoksesta Out of Order (2018) Sanna Lipponen.
Viljami Heinosen teoksesta Evening at Home (2017) Sanna Lipponen.
Kuva näyttelystä Sanna Lipponen.

Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. Työskentelen vuoden 2018 ajan Taiteen edistämiskeskuksen valtion yksivuotisen kulttuurijournalismin taiteilija-apurahan turvin. sanna[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*