Sami Havia on purskauttanut kankaalle sarjan vimmaisia teoksia, joista välittyvää huolettomuutta katsoo ilokseen. Gush-näyttelyssä yhtä olennaisia ja tärkeitä ovat kuitenkin myös luonnoslehtiöstä repäistyt sivut.

gush

[purskahdus
ryöpsähdys
ryöppy
purskahtaa
pursuta
ryöpsähtää
puuskahtaa
purskua
turskua
purskahdella
purskauttaa]

Sami Havian näyttelyssä Gush kankaat ja paperipinnat tihkuvat erilaisia pursuavia massoja, nesteitä ja mousseja, kuin suolenpätkiä tai maalituubin ryöpsähdyksiä. Murretuilla väriyhdistelmillä herkuttelevat teokset vaikuttavat ensisilmäykseltä impulsiivisilta purskahduksilta, mutta läheltä katsottaessa maalauksissa avautuu pikkutarkkoja makrotasoja, joita ei kaukaa hahmota. Aikaansaadut kontrastit saavat maalaukset näyttämään vähän siltä kuin useampi piirtäjä olisi käynyt kankaan ääressä vuorotellen öljypastellien, puuvärin, vahaliidun tai akryylimaalin kanssa. Havian varmaotteinen, mutta samalla rento sommittelu ja värinkäsittely on kaukana harkitsemattomasta.

Maalauksissa kulkee mukana edelleen Havian taitamat sarjakuvamaisuus sekä klassisten ekspressionistien sävyt ja liikkeen tuntu, mutta hän vaikuttaa monipuolistuneen ja kehittyneen maalarina. Kookkaat maalaukset ovat saaneet rinnalleen samoja elementtejä pienemmässä mittakaavassa kokeilevia luonnosmaisia piirrustuksia. Pienikokoisissa teoksissa Havia on löytänyt käyttöönsä hiilen, jolla työskentelyn nopeus ja vaivattomuus tuntuu helpottaneen myös raskaamman öljymaalin käsittelyyn ryhtymistä. Niinpä kokonaisuuteen sisällytettyjen piirustusten mukanaolo tekee niistä yhtälailla tärkeitä ja olennaisia. Luonnoslehtiöstä repäistyt intiimit sivut ovat kuin portteja maalauksiin, ehkä yhtälailla taiteilijalle kuin katsojalle.

Erityisesti luonnosmaisissa teoksissa häivähtää taustalla juuri ja juuri tunnistettavia kuva-aiheita, jotka ovat sulautuneet ja vääntyneet pursuaviksi massoiksi ja muodoiksi. Yhdessä on näkevinään huojuvia kirjapinoja, toisessa Yhdysvaltojen presidentin muotokuvan. Isommissa maalauksissa aistii ennemminkin erilaisia tunnetiloja, joiden välillä voi nautiskellen vaellella. Yhdessä näyttelyyn liittyvän tekstin kanssa maalauksista aukeaa ikkuna huolettomuuden ja hedonismin maailmaan, jossa Sofia Järnefeltin kirjoittamassa näyttelytekstissä mainittu ilmakuivatun kinkun rasva, marenki ja vuohenjuustosta vatkattu kermavaahto sotkeutuvat paitsi sormiin, myös kankaille ja luonnoslehtiöstä repäistyille sivuille.

 

Sami Havia: Gush
16.11.–3.12.2017

tm-galleria
Erottajankatu 9

 


Kuva: Sami Havia, Stacks, akryyli, öljypastelli, muste ja öljy paperille, 2017.

Rosa Kuosmanen
Olen taidehistorioitsija ja kirjoittaja, ja työskennellyt kulttuurialan organisaatioissa nykytaiteen ja viestinnän parissa. Taiteesta kirjoittaessa ollaan tekemisissä koko yhteiskunnan, ellei maailmankaikkeuden kanssa. Siksikin ajattelen, että on tärkeää tietää melkein kaikesta ainakin jotain. rosa[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*