Miltä maha näyttää ja kuulostaa osallistuessaan kokoukseen, jossa päätetään yhteisestä tulevaisuudesta? Mitä sanottavaa on pienellä tulivuorella, suurella kimaltelevalla violetilla laatikolla, värikkäällä linnulla tai nuorella pojalla?
Anna Estarriolan installaatio The System tarkastelee mielikuvituksellisella tavalla sitä, kuinka erilaiset ja eri kielillä kommunikoivat olennot voivat ymmärtää toisiaan ja tehdä yhdessä päätöksiä.

Sinnessä esillä oleva Anna Estarriolan multimediainstallaatio The System (2017) on kunnianhimoinen, leikkisä ja moniulotteinen tutkielma erilaisten järjestelmien mahdollisuuksista ja niiden ongelmista. Teos on rakennettuine hahmoineen ja heille luotuine kielineen herkullisen absurdi, ja samalla se kuitenkin tavoittaa paljon siitä, kuinka vieraita olemme toisillemme.

Aiemmin Porin taidemuseossa Estarriolan yksityisnäyttelyssä nähty installaatio täyttää koko galleriatilan. Mustaksi muuttuneeseen hämärään tilaan on rakennettu katsomo keskellä tilaa olevan pöydän toiselle puolelle asettuneen olentojoukkion eteen. Asetelma toimii monella tavalla. Se luo teatterimaisen tunnelman ja herättää hahmot henkiin siinä määrin, että heidän lähestymisensä tuntuisi epäkohteliaalta ja tämän tärkeän kokouksen häiritsemiseltä.

Hahmot ovat mielikuvituksellisia: mukana on muun muassa jättimäinen maha, siniseen verkkatakkiin pukeutunut nainen, huppupäinen norsu, pöydälle asetettu pieni tulivuori ja etänä videon välityksellä osallistuva kala. Jokaiselle olennolle on huolellisesti luotu oma persoonansa, jota tämän ulkomuoto ja ääni ilmentävät. Rakennetut kehot ovat projisoituja suita tai silmiä lukuun ottamatta täysin liikkumattomia, mikä välittää lähinnä vaikutelman siitä, kuinka vakavissaan he osallistuvat kokoukseen.

Jokaisen olennon kohdalla on pieni lamppu, joka syttyy merkiksi puheenvuorosta. Puheenvuoroja englanniksi tulkkaava kertojan ääni antaa ymmärtää, että hän hallitsee kaikki puhutut kielet ja pystyy välittämään sanotun meille muille. Hahmot odottavat omaa vuoroaan rauhallisesti ja lausuvat sitten suuria mutta epämääräisiksi jääviä sanoja siitä, miten he haluavat korjata kaiken, hyödyntää mahdollisuuksia ja varautua odottamattomaan. Kultainen kuplamuovilla peitetty kuori puhuu terveestä järjestä, teeskentelystä ja siitä, että totuutta voi hiukan taivuttaa strategian vuoksi. Videolla näkyvän nuoren pojan kristallimainen helinä nostaa esiin sattumanvaraisuudet ja sen kuinka väärinymmärryksiä ei voi aliarvioida. Kalan sumutorvimainen ääni puolestaan pohtii sitä, miten on helpompi tulla johtopäätöksiin, mikäli tarkastellaan rajatumpaa määrää asioita.

Estarriola tutkii usein todellisuutta, yksilön ja yhteisön käyttäytymismalleja ja vuorovaikutusta. Näihin nivoutuvat myös erilaiset järjestelmät, joihin myös tämän teoksen nimi viittaa: The System kuvaa yhdenlaista demokraattista järjestelmää, joka saa pohtimaan keitä nämä olennot ovat ja keitä he edustavat. Millä perusteella juuri he ovat paikalla? Missä ovat esimerkiksi kasvikunnan edustajat?

Oikeastaan useammat järjestelmät asettuvat sisäkkäin tai liukuvat toistensa yli. Erilaiset kulttuuriset ja sosiaaliset koodit asettavat tietyt raamit kokoontumiselle, mutta erityisen tärkeään rooliin nousee kielijärjestelmä. Vaikka olennot puhuisivat samaa kieltä äidinkielenään, väärinymmärrykset ovat väistämättömiä ja ehkä siksi olennot pitäytyvät ympäripyöreissä puheissaan. Teos herättää kysymyksiä siitä, millaisia todellisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat sekä mitä oikeastaan ymmärrämme ja millä ehdoilla siitä, mitä muut yrittävät kertoa. Kuinka rakentaa yhteys ja yhteinen tulevaisuus puhumalla, kun kaikki sanottu on kääntäjän varassa?

Pöydän ääreen kokoontuneen kirjavan joukon tavoitteena on luoda luotettava algoritmi tulevaisuudelle, ja sitä varten kaikki näkökulmat ja panokset keskusteluun on koottava yhteen ja synkronoitava. Myös katsojia rohkaistaan osallistumaan päätöksentekoon telepaattisella viestillä. Kun minun on aika antaa panokseni keskusteluun, järjestelmä kaatuu. ”Järjestelmää täytyy parantaa”, toteaa kertoja. Tyypillistä!

 

Näyttely esillä 5.8.2018 saakka
Sinne

 

Kuva: Anna Estarriolan installaatiosta The System (2017) | Sanna Lipponen.

Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. Työskentelen vuoden 2018 ajan Taiteen edistämiskeskuksen valtion yksivuotisen kulttuurijournalismin taiteilija-apurahan turvin. sanna[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*