Mistä maisema koostuu? Millä tavalla se on rajattavissa kuvaksi? Ilkka Halso tutkii maiseman rakentumista näyttelyssään Maiseman anatomia – Dissektio. Näyttely on esillä Valokuvagalleria Hippolytessä vielä tämän viikon ajan.

Ilkka Halson näyttely Maiseman anatomia – Dissektio koostuu suurikokoisista, mustanpuhuvista valokuvaprinteistä, joissa jokaisessa on mustassa avaruudessa leijuva tunnistettava ja yksityiskohtainen maisema. Näyttely on nähtävillä Valokuvagalleria Hippolytessä vielä tämän viikon loppuun saakka.

Halso on valokuvannut eri puolilla Suomea: Pallas-tunturilla, Luostolla, Paljakassa, Mieliäissuolla… Kuvissa näkyvät maisemat ovat tasaisena jatkuvaa suota, nousevia ja laskevia pinnanmuotoja, rinteen täyttäviä kiviä, pörheitä kuusia, kaljuja kelopuita ja tummia lampia. Erityisen hätkähdyttäviksi kuvat tekee kuitenkin vaikutelma siitä, että ne ovat viipaloituja paloja suuremmasta kokonaisuudesta, paloiteltua maisemaa. Valo erottaa, leikkaa maiseman irti pimeydestä, muuttaa sen epätodelliseksi kulissiksi, luonnon luonnottomaksi.

Näyttelyn nimi Maiseman anatomia – Dissektio viittaa ihmisen tarpeeseen tutkia ja jäsennellä kaikkea ympärillään ja sisällään. Erotuksena viralliselle (lääketieteelliselle tai oikeuslääketieteelliselle) ruumiinavaukselle eli obduktiolle dissektioksi kutsutaan lääketieteen opetukseen testamentatuille formaliinilla käsitellyille ruumiille tehtyä ruumiinavausta. Dissektiossa tarkoitus on oppia nimenomaan anatomiasta, ja formaliinin avulla lähes kaikki kehon rakenteet säilyvät paremmin – itse asiassa niin hyvin, etteivät ruumiit enää maadu vaan ne polttohaudataan.

Ihmisanatomian kursseilla dissektiossa ”edetään aina ’tylpästi eli sormin, kun se on mahdollista”, sillä ”[v]eitsellä sörkkimällä anatomia häviää”, Halso sen sijaan viipaloi maiseman valolla vertauskuvallisen kirurginveitsen tarkkuudella. Hän on käyttänyt kuvatessaan kauko-ohjattavaa multikopterilaitteistoa, jonka avulla hän on voinut liikutella salamavaloja maiseman yllä ja nostaa esiin valitsemiaan yksityiskohtia siitä. Lopputulos on hieno: Puut, sammalet ja jäkälät ovat pimeyttä vasten kuin pikkutarkkaa pitsiä. Kuusten latvat leikkaavat metsän säriseväksi sahalaidaksi. Suomaisema erottuu mustaa tyhjyyttä halkovana nauhana, josta vain kelottuneet puut tököttävät pystyssä pimeyttä vasten.

Kuvaamalla maiseman Halso dekonstruoi koko sen käsitteen. Valokuvissa esitetty näkymä on aina rajattu otos, mutta Halson kuvien kohdalla rajaus tapahtuu (uudelleen) ja vaikuttavalla tavalla valon avulla kuvan sisällä. Valmiiden kuvien rajatut näkymät ovat kuin valolla leikattuja koepaloja. Yhden maisemasuikaleen irrottaminen ympäristöstään tuo mieleen anatomiantuntien ohella myös biologiantuntien kasviot, joissa niin ikään poimitaan luonnosta talteen pieni osa ja annetaan sen kuivua kirjan välissä, painua kaksiulotteiseksi kuvaksi itsestään.

 

 

Ilkka Halso: Maiseman anatomia – Dissektio
Näyttely esillä 23.9.2018 saakka
Valokuvagalleria Hippolyte
Yrjönkatu 8-10, Helsinki

 

Kuvat:
Ilkka Halso, Kumpareet, Pallastunturi – räjäytyskuva (2016) | Valokuvagalleria Hippolyte.
Ilkka Halson näyttelystä Milla Talassalo | Valokuvagalleria Hippolyte.

Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. Työskentelen vuoden 2018 ajan Taiteen edistämiskeskuksen valtion yksivuotisen kulttuurijournalismin taiteilija-apurahan turvin. sanna[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*