Päivikki Alaräihän hienossa näyttelyssä jokaisella päivällä on merkityksensä.

Päivikki Alaräihä tunnetaan vähäeleisistä maalauksistaan, jotka tekevät ympäröivästä tilastaan merkityksellisen. Hän on vienyt tilaan ja aikaan suhteutuvan työskentelynsä ehkä pisimmälle parhaillaan Galerie Anhavassa esillä olevassa näyttelyssä Toukokuu, joka koostuu maalauksista ja maalauksellisista eleistä.

Näyttelyn rakentumiseen liittyy monta esityksellistä erikoisuutta, jotka liikkuvat nerokkaan ja melkein jo liian nokkelan rajalla. Alaräihän teoksissa vähintään yhtä tärkeää, kuin tarkastella mitä itse maalauksista löytyy, on huomioida teosten esitysympäristö. Nytkin maalausten geometriset muodot ja mittasuhteet toistuvat niitä ympäröivässä tilassa, kommunikoiden hienovaraisesti keskenään.

Suurinpiirtein toukokuun ajan kestävän, Toukokuu-nimisen näyttelyn voi toki arvata liittyvän olennaisesti myös esitysaikaansa. Ja kutkuttaahan se saada tietää, että teosten nimet muuttuvat joka päivä toukokuun nimipäivien mukaan. Jää mietityttämään, miten joka päivä nimeään vaihtaneet teokset nimetään näyttelyn jälkeen?

Erityisen oivaltavasti ajalliseen muutokseen ja toisaalta pysyvyyteen suhteutuu gallerian keskihuone, jossa esitettävät teokset ovat toisintoja, kuin välähdyksiä, Alaräihän edellisestä Anhavan näyttelystä vuodelta 2016. Hämärän muistikuvan tuttuudesta vahvistaa vain teosluetteloon kirjattu vihje teosten alkuperäisestä esitysajasta. Seinään naamioidut työt ovat teknisesti hämmästyttäviä ja häivyttävät entisestään rajoja teoksen ja esitystilan välillä.

Gallerian perimmäiseen pikkuhuoneeseen on sijoitettu näyttelyn suurimmat teokset. Teosten ja tilojen koon vaihtelut tuovat mukaan herkullisia nyansseja, kun katsoja on välillä valtavassa tilassa lähes aineettomien teosten kanssa, ja lopulta ahtautuu pieneen nurkkaan maalausten ympäröitäväksi. Myös gallerian julkisivun ikkunaan tehty teippaus on teos, jonka läpi katsottaessa näyttely leviää myös gallerian ulkopuolelle.

Näyttelyn kontekstisidonnaisuus saa pohtimaan taiteilijan työskentelyprosessia, jossa teokset ovat enemmän tekoja ja hiottuja ajatuksia kuin pelkkiä maalauksia. Alaräihällä on selvästi taito malttaa tehdä yksinkertaista, tai pikemminkin saada näyttämään yksinkertaiselta, samalla kun maalaukset oikeasti koostuvat lukemattomista maalikerroksista ja viimeistellystä maalausjäljestä.

Yksinkertaisen mutta kekseliään idean huolellinen ja hieno toteutus osoittaa, että gallerianäyttelykin voi olla paljon enemmän kuin vain joukko teoksia.

 

Päivikki Alaräihä: Toukokuu
Galerie Anhava 3.–26.5.2019

Kommentoi

*

*