Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus, joka herättää ajattelemaan sitä, millaisia suojia jokainen rakentaa ympärilleen.

Taidekoulu MAAn ylläpitämässä MAA-tilassa esillä oleva Anikó Kuikan näyttely Shingle on monitasoinen ja oivaltava kokonaisuus. Se sulkee katsojan sisäänsä muuttamalla konkreettisesti tilan toiseksi. Lisäksi se näyttää välähdyksiä kolmen eri ihmisen elämästä sekä niiden yhteenkietoutumisista tavalla, joka muistuttaa novellikokoelmaa.  

Englannin kielen sana “shingle” merkitsee suomeksi paanua – ohutta ja litteää katemateriaalia, jota käytetään katon tai ulkoseinien päällystämiseen. Näyttelyssä tilan seinät on päällystetty ruskeilla, paanun muotoon pyöreäpäisiksi leikatuilla pahvipaloilla. Sisätilasta tuleekin ulkopuoli.

Pahviseinät ovat osa Kuikan kolmikanavaista liikkuvan kuvan installaatiota, joka täyttää koko näyttelytilan. Videot – minigrippussiin kuin sateelta suojaan sujautettu, säröileivä älypuhelin, sitä suurempi näyttö ja lähes seinän kokoinen projisointi – on sijoitettu tilan eri seinille. Ne muodostavat tavallaan ikkunat, joiden läpi talosta katsotaan ulos erilaisiin todellisuuksiin. Vai oikeastaan ulkoa sisään?

Jokaisessa videossa kuvataan yhtä henkilöä. Meikkitutoriaalia YouTubeen kuvaava Jewel puhuu muovipussiin sujautetun puhelimen näytöllä siitä, kuinka kulmakarvat ovat silmämunien katonharja. Elämäntaidon valmentaja hymyilee aivan liian pitkään ja aivan liian iloisesti. Hän kertoo rohkaisevasti itsen ja elämän rakastamisesta. Kolmannella videolla seurataan teltan suulla istuvaa hahmoa, Rubya. Tiukasti rajatussa kuvassa, kaupunkimaisemassa hänen ympärillään erottuu lisää telttoja, asfalttia ja puisto. Hän on oletettavasti majoittunut Los Angelesin Skid Rown telttakylään, joka tunnetaan suurkaupungin räikeän eriarvoisuuden ja kodittomuusongelman symbolina. 

Ensikokemus näyttelytilan seiniä peittävästä pahvista ja sen pilvimäisistä muodoista on jotenkin söpö: suojaisa, hämyisesti valaistu tila herättää ajatuksia piparkakkutalon sisällä olemisesta. Pahvi saa kuitenkin hyvin erilaisia merkityksiä suhteessa kodittomuuteen, kun oman tilan ympäröivästä tilasta rajaa ja suojan antaa vain heiveröinen pahvilaatikko.

Kolme erikokoista näyttöä kertovat tarinan sekä yhdessä että erikseen. Jokaisella näytöllä avautuu tarinan yksi ulottuvuus. Katsoja on näyttelytilassa tarkastelemassa tapahtumia neljännessä ulottuvuudessa: pahvista rakennetussa suojassa. Videoiden päähenkilöiden elämät vaikuttavat irrallisilta, heidän lähtökohtansa ja nykyiset tilanteensa hyvin erilaisilta toisiinsa nähden. Videoita katsomalla paljastuu, kuinka ne kuitenkin risteävät: teltassaan istuva Ruby meikkaa Jewelin videon ohjeilla, elämäntaidon valmentaja ajaa ohitse. Heitä yhdistää myös se, että jokainen heistä rakentaa omanlaistaan suojaa ympäröivältä maailmalta – oli se sitten telttakangasta, äärimmäisyyksiin saakka absurdeja meikkineuvoja tai elämäntaitogurun imitoimaa itsevarmuutta.

Teos herättää ajattelemaan myös sitä, miten monenlaisia ja näennäisiäkin meitä ympäröivät suojat ovat. Ne voivat minä hetkenä tahansa paljastua pelkästä pahvista kyhätyksi lavasteeksi.

 

Anikó Kuikka: Shingle esillä 2.2.2020 saakka.
MAA-tila
Pääskylänrinne 10
00500 Helsinki

 

Teksti: Rosa Kuosmanen, Sanna Lipponen ja Viivi Poutiainen.

 

Kuva: Anikó Kuikka, Shingle, 2019 (videostill).

Kommentoi

*

*