Essi Kausalaisen näyttelyssä tuntuu hyvällä tavalla siltä, ettei ymmärrä ihan kaikkea.

SICissä 10. syyskuuta avautuneessa Essi Kausalaisen näyttelyssä Newcomers tunnelma on verkkainen. Läppäriltä katsottavassa tekstiteoksessa sanat kasvavat ja vaihtuvat pikkuhiljaa, antaen odottaa itseään. Vaaleanpunaisen silkkiverhon sisällä kuunnellaan resitoitua rakkauslaulua. Sitten on heinäladossa pyörineen näköinen, jonkinlaisen karvamaisen hapsun peitossa oleva hahmo, joka nukkuu lattialla ja muistuttaa ehkä puli-koiraa tai pitkähaivenista toukkaa. Ehdin katsoa näyttelyn kaksi videota ja kuunnella rakkauslaulun ennen kuin olio alkaa vääntelehtiä pystyyn. Orgaaninen liikehdintä muistuttaa jonkin sokean alkueliön rituaalitanssia. Vai kuvaako tämä kaikki sittenkin ihmisen jälkeistä aikaa?

Kausalaisen näyttelyn punaisena lankana on symbioosin käsite ja ilmeneminen eri muodoissa ja lajien välillä. Näyttelytekstissä kerrotaan mykorritsasta, sienijuuresta, jossa kasvi ja sieni hyödyttävät toisiaan. Newcomers käsittelee symbioosia inhimillisten teemojen – rakkauden, luottamuksen ja antautumisen – kautta. Videoteoksessa käydään vaihtokauppaa jatkuvassa liikkeessä ja yhteydessä ympärillä oleviin toisiin: yhtäältä putkahtaa kristalli, joka toisaalla vaihdetaan kukkaan, josta tuleekin kasviviljelmä. Hierontapöydällä ollaan vuorollaan hierojan ja hierottavan roolissa. Moninaisissa vastavuoroisuuksissa on nähtävissä heijastuksia vaihdantataloudesta, joka kasvikunnan organismeissa ilmenee luonnostaan, mutta jota ihmiset vielä opettelevat.

Näyttelykokonaisuus on tunnelmaltaan runollinen, jopa seremoniallinen. Visuaalisesti minimalistinen yleisilme uhkaa lipsahtaa liian viileän ja esteettisen puolelle. Nurkassa lojuu kolme kristallia ja keppi, joiden tarkoitusta tai asemaa tilassa en täysin hahmota (tulee mieleen muuten, että SICin näyttelyissä lattialla on aika usein keppi). Kuitenkin kaikki kokonaisuuden elementit sulautuvat jollain tapaa osaksi symbioositeemaa täydentämällä toisiaan ja luomalla välilleen jännitteen. Tavallaan myös katsoja, jakaessaan yhteiselonsa ainakin hetken tuon kummallisen, tuntemattoman olion kanssa. Hapsuhahmon liikerata ja toiminnot kasvanevat näyttelytilassa vielä pidemmälle, kuin yhden vierailun aikana ehtii näkemään. Muutamien näennäisen tarpeettomien elementtien funktio ehkä avautuu vasta performanssin muiden kohtausten kautta. Itse en oikein tiedä miten hahmoon pitäisi suhtautua, mutta olenkin tällainen tulokas.

Näyttelyn teema yltää myös kuraattori Elina Suoyrjön kirjoittamaan kirjemäiseen näyttelytekstiin, jossa hän luo kontaktin myös sen lukijaan. Suoyrjö avaa näyttelyä ja sen taustoja kuvailemalla taiteilijan ja kuraattorin keskinäistä työprosessia. Omanlaisensa symbioosi sekin.


Essi Kausalainen
: Newcomers
10.9.–9.10.2016
SIC
Tyynenmerenkatu 6 C


Teksti ja kuva: Rosa Kuosmanen

Rosa Kuosmanen
Olen taidehistorioitsija ja kirjoittaja, ja työskennellyt kulttuurialan organisaatioissa nykytaiteen ja viestinnän parissa. Taiteesta kirjoittaessa ollaan tekemisissä koko yhteiskunnan, ellei maailmankaikkeuden kanssa. Siksikin ajattelen, että on tärkeää tietää melkein kaikesta ainakin jotain. rosa[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*