Tällä viikolla viikkokatsauksessa ruoditaan kuumimpia puheenaiheita Amerikan taidemaailmasta, suositellaan New Yorkin must see -näyttelyitä ja häkellytään täkäläisen korkeatasoisen, kiinnostavan ja kokonaisvaltaisen kulttuurijournalismin määrästä. Lisäksi yritetään välttää ahdistusta siitä, että kaikkia näyttelyitä ei ehdi nähdä eikä kaikkia artikkeleita lukea. Mutta vaikka näistä voi aloittaa.

 

1. CHRIS OFILI NEW MUSEUMISSA JA NEW YORKERISSA

Yksi New Yorkin syksyn jo etukäteen puhutuimmista näyttelyistä avautuu lokakuussa, kun New Museum esittää brittiläisen taiteilijan Chris Ofilin ensimmäisen laajan yksityisnäyttelyn Yhdysvalloissa. Usein norsunkakan käyttämisestä materiaalina muistetun taiteilijan näyttelyssä nähdään läpileikkaus parinkymmenen vuoden ajalta; niin vanhempia, vahvan ekspressiivisiä ja monimateriaalisia teoksia kuin 2010-luvun maalauksia, piirustuksia ja myös veistoksia.

Alkujaan Young British Artist –buumin myötä esiin nousseen, Turner Prizenkin voittaneen Ofilin teosten moninainen kuvasto poukkoilee raamatullisista aiheista gangstaräppiin, afrikkalaisiin luolamaalauksiin, runouteen ja blaxpoitaatio-elokuviin. Kiistellyt teokset tarkastelevat moniulotteisesti rotuun ja sukupuoleen sekä identiteetteihin liittyviä stereotypioita, katsomisen tapoja sekä pyhiksi koettuja aiheita, paikoin hykerryttävän rienaavasti. Ofilin yhteydessä muistetaan aina mainita, miten vuonna 1999 Brooklyn Museumin Sensation-näyttelyssä esillä ollut teos The Holy Virgin Mary johti oikeusjuttuun New Yorkin pormestarin Rudy Giulianin ja Brooklyn Museumin välillä. Odotettavissa lienee jälleen polemiikkia, ja niinpä myös runsaasti yleisöä. Selkeä place to be.

Suuren Calvin Tomkinsin suuri artikkeli Ofilista uusimmassa New Yorkerissa.

Chris Ofili: Night and Day New Museumissa 29.10.2014–1.2.2015

 

2. RICHARD PRINCE GAGOSIAN GALLERYSSA JA VULTURESSA

Toisen kiistellyn taiteilijajulkkiksen, Amerikan grand dirty old man Richard Princen New Portraits-näyttely sujahtaa netin kuvapalveluita ja selfieitä kommentoivan nykytaiteen suureen joukkoon lisäämättä juuri keskusteluun kuitenkaan tuoreita lähestymistapoja. Näyttelyn vaivatta toteutetut instagram-printit ovat kuitenkin looginen some-aikakauden jatke Princen taiteelle ominaisiin tekijyyden, toiston, esityskontekstin sekä kuvien kierrättämisen teemoihin.

Jerry Saltz analysoi Vulturessa, onko Prince pervo, trolli vai nero.

Richard Prince: New Portraits Gagosian Galleryssa 19.9.–25.10.2014.

 

3. THE NEW ART DEALER

New York Timesin T-Magazinen artikkeli 37-vuotiaasta losilaisesta galleristi ja taidevälittäjä David Kordanskysta, joka vaikutti esimerkiksi afro-amerikkalaisen värikenttämaalari-ekspressionisti Sam Gilliamin arvostuksen nousuun. Sittemmin Gilliamin teoksia on hankittu muun muassa MoMAan ja Metiin.

Jonathan Griffinin artikkeli T-Magazinessa.

 

4. MENE BROOKLYNIIN

Brooklynin valtavaa taideskeneä on mahdotonta kategorisoida yhteen nippuun, ja tämän tietää myös Brooklyn Museum, jonka pian avautuva näyttely Crossing Brooklyn: Art from Bushwick, Bed-Stuy and Beyond esittelee Brooklynin eri kaupunginosista ryöppyävää nykytaidetta 35 taiteilijalta ja kollektiivilta. Näyttely levittäytyy museon lisäksi ulkotiloihin, kaduille ja eri naapurustoihin, kuten brooklynilainen taide niin usein muutenkin. Paikallista taidetta nähdäkseen ei toki tarvitse mennä museoon, mutta kiinnostavaa onkin nähdä miten teokset näyttäytyvät kuratoituna joukkona museokontekstissa, ja mitä erilaisten tekijöiden ja yleisöjen kohtaaminen saa aikaan.

Huffington Post kertoo näyttelyn taustoista.

Crossing Brooklyn: Art from Bushwick, Bed-Stuy and Beyond Brooklyn Museumissa 3.10.2014–4.1.2015.

 

5. Ekstrana vielä yksi nosto brooklynilaisten taiteilijoiden kirjavasta joukosta, vaikka nyt sitten viime aikojen feminismi-keskustelun varjolla. Lapsuuden ja tyttöyden kuvausta samalla surrealistisesti ja groteskisti, liikkuen häiritsevästi surullisen ja leikkisän rajoilla.

Alexandria Smith Scaramouche Galleryssa 7.9.–2.11.2014.

Huffington Post haastatteli.

 

Kuva: Yksityiskohta Chris Ofilin teoksesta Confession (Lady Chancellor), 2007.

 

 

 

 

Kommentoi

*

*