Miniloma Virossa superhelteiden aikaan on elävöittävä kokemus. Suomalaisethan tunnetusti tietävät nesteytyksen merkityksen, mutta kun päämääränä on taide, on hyvä palauttaa voimia myös hyvällä ruualla. 

Välipala — Tallink Starin kahvila:
Jonot ovat pitkät ja sämpylä pullamaista. Matkakumppanin kanssa puolitetaan kinkku- ja juustosämpylä, jotta kumpikin saa täyden makukokemuksen. Kahvi on pahaa, mutta maksamme kymmenen sentin lisämaksun santsikupit saadaksemme. Jaamme myös todella makean tuoremehun, joka vahvistaa stereotypiaa kansallistyypillisen makeanhimon kasvusta etelää kohti matkattaessa.

Lounas — V, Rataskaevu 12, Tallinna:
Punaajuuriravioli cashew-täytteellä sekä tuliset tofupihvit ja quinoa pähkinäkastikkeella. Ruoka on hyvää ja palvelu ystävällistä. Raaka-annos ei ole lainkaan liian suolaista, toisin kuin aikaisempien raakakokemusten perusteella olisi saattanut odottaa, eikä myöskään aiheuta sitä huonovointisuutta (lue: ripulia), jota joskus joku perusteli raakaruuan ”suurella ravintopitoisuudella”. Poistuessa tekee mieli niiata niin syvään, että poski koskettaa maata.

Illallinen —Pegasus, Harju 1, Tallinna:
Pöytävarausta tehdessään matkakumppani saa ohimennen kutsun kuuden ruokalajin viini-illalliselle. Läsnä on iloisia virolaisia sekä amerikkalainen viinitilallinen, joka kertoo seitsemän eri viininsä luonteesta maistelun ja maiskuttelun ohessa. Kampasimpukka on kokemuksena herkkä ja haavoittuvainen ja siihen hampaansa upottaessaan tuntuu, kuin mutustelisi pienen enkelin aivoja. Matkakumppani ei osaa päättää sopiiko syrah vai cabernet sauvignon paremmin karitsanniskan kanssa. Seuraavana aamuna on hiki ja lievä darra.

Lounas — Salt, Vase 14, Tallinna:
Kadriorgin puiston läpi kävelleenä saavumme odotetulle lounaalle vähän kahden jälkeen. Tarjoilija kertoo, että ravintolassa on siesta, eikä ruokaa tarjoilla. Otamme cocikset. Yllättävän usein pyyntömme saada kevytcocista torjutaan toteamalla, että tarjolla on vain tavallista. Makeanhimon stereotypiat voimistuvat.

Lounas — Leib, Uus 31, Tallinna:
Kylmä kesäkurpitsakeitto, vihreitä papuja parmesanilla ja kolme ravintolassa käsintehtyä jäätelöä. Kaksi ensimmäistä auttavat palauttamaan uskoa herkullisen arkiruuan todellisuuteen. Jäätelöt laittavat hymyilemään. Näen ensimmäistä kertaa elämässäni herhiläisen.

Välipala — Tallink Starin kahvila:
Pullovesi maistuu neutraalilta. Kahden ruispalan väliin on ahdettu meetvurstia, salaattia ja paprikaa kiireellä. Täytteet ovatkin pakkautuneet leivän toiseen päähän. Naapuripöydän rouvat ottavat paprikan pois leivän välistä ja nyökyttelevät.

Tuomas Laulainen
Olen taidehistorioitsija ja entinen taidemaalari, joka on työskennellyt erilaisissa taidealan tehtävissä niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Termi "taidealan sekatyöläinen" pätee kyllä minuun, mutta sen sijaan kutsun itseäni mieluummin renessanssi-ihmiseksi. Kirjoittajana kiinnostun usein herkimmin juuri niistä asioista, joiden en usko muuten päätyvän esimerkiksi sanomalehden sivuille. tuomas[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*