Heinäkuussa koko Suomi pysähtyy. Mitään ei tapahdu missään, koska osa porukasta telakoituu tiukasti mökilleen makaamaan ja osa suhaa täysillä ympäri maakuntia kesäteattereista kesänäyttelyihin. En ole vielä aivan varma kumpaan jengiin kuulun eli tässä muutama niistä kesänäyttelyistä tai tekosyistä jäädä mökille makaamaan.

 

1. Veden varassa Helsingissä ja Tammisaaressa

Vietin juhannuksen Savossa mökillä. Siihen kuuluivat tiiviisti hyttyset ja järvi. Ensimmäisiä massamurhasin mätkimällä niitä Antti Holman kirjastosta lainatulla ja kontaktimuovilla päällystetyllä kirjalla. Jälkimmäiseen heitin talviturkkini. Uidessani hitaasti syvenevässä, mutta kummallisen kirkkaassa vedessä, ihastelin sen aalloissa kertautuvaa maisemaa ja vaaleanpunaisia pilviä. Vedessä kelluessani ja sitten sitä saunan jättimäisestä ikkunasta lauteilta tuijottaessani mietin, että järvimaisema todella on monen muun suomalaisen tapaan mielenmaisemani, kotini.

Veden ja ihmisen välinen suhde on teemana myös näyttelyssä Veden varassa – islantilaistaiteilijoita Suomen rannikoilla, joka on Pro Artibus -säätiön järjestämä neljään näyttelytilaan levittäytyvä suurnäyttely. Islantilaista nykytaidetta ja sen moninaisuutta vesiteeman kautta esittelevä näyttely on esillä Helsingissä Amos Andersonin taidemuseossa ja Forum Box -galleriassa. Tammisaaressa näyttely on esillä Galleria Elverketissä, Villa Schildtissä ja kaupungin alueella.

Näyttelykokonaisuuden tuorein osuus on tänään Forum Boxissa avautuva Kolbeinn Hugin The Future Must Be Destroyed Yesterday, joka on ”audiovisuaalinen spektaakkeli joka tutkii vettä kaikkien mahdollisten tulevaisuuksien välineenä”.

 

Lue lisää näyttelystä täältä.

 

2. Mäntässä kaikkea sensibiliteetistä avaruuteen

Jos aion ajatella itseäni jatkossakin jonkinlaisena kulttuuri-ihmisenä, olisi irrottauduttava laiturista ja mentävä Mänttään tänäkin kesänä. Kuvataideviikoilla on Anssi Kasitonnin laatima kattaus Lucy Liu vetonaulanaan, mutta myös Serlachius-museo Göstassa on taas vaikka mitä käsitetaiteesta, karvakasveihin ja kuuhanhiin, kuten Harri Mäcklin kiteyttää.

Göstan tämän kesän näyttelyt ovat Mark Wallinger Markin lisäksi Taiteen tähtitaivaat ja Feminiininen sensibiliteetti. Brittiläisen Mark Wallingerin näyttely Mark Wallinger Mark on Göstan kesän päänäyttely ja sen on kuratoinut Timo Valjakka. Näyttelyssä on esillä yhteensä 40 maalausta, veistosta sekä elokuva- ja videoteosta, joiden ”aihepiiri ulottuu suhteellisuusteoriasta nykyihmisen häilyvään identiteettiin, nationalismiin, luokkayhteiskuntaan ja muihin ajankohtaisiin kysymyksiin”. Itsehän olen kiinnostunut museon pihalle ilmestyneistä Wallingerin omistaman ravihevosen mukaan 3D-skannatuista hevosveistoksista, koska hepat.

Noora Schroderuksen näyttely puolestaan kiehtoo jo nimellään Feminiininen sensibiliteetti. Mukana näyttelyssä on seteliteosten ohella muun muassa teos Karvainen kasvio, jossa Schroderus on käyttänyt materiaalina ihmisen kehon karvoja: ”Ajatuksena on ollut käyttää voimakkaita tunteita, kuten vastenmielisyyttä ja jopa inhoa herättävää materiaalia, joka näistä tunteista huolimatta on täysin luonnollista ja jonka tarkoitus on suojata ihmiskehon herkkiä alueita.”

Göstassa tutkaillaan tänä kesänä myös avaruutta Taiteen tähtitaivaat -näyttelyssä, jonka ovat kuratoineet tietokirjailija Markus Hotakainen ja taiteentutkija Helena Sederholm. Näyttely yhdistää tähtitiedettä ja taidetta sekä vanhempaa realistista kuvausta nykytaiteeseen.

 

Serlachius-museot Gösta
Joenniementie 47
Mänttä

 

3. Mueckin jättinuket Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella

Ron Mueckin näyttely voi hyvin olla yksi kesän pelottavimmista. Mueck on nukentekijä jo toisessa polvessa ja tehnyt nukkeja muun muassa Sesame Street -ohjelmaan. Tänä kesänä Sara Hildénin taidemuseossa on esillä Mueckin nukentekotaidoista jalostuneita hyperrealistisia ihmisveistoksia vuosilta 1997-2013.

Mueckin veistokset leikittelevät mittakaavalla: ne ovat joko valtavia tai aivan pikkuruisia. Suuret naamat tuntuvat ahdistavilta ja piirteet realistisuudessaan liioitelluilta. Samalla ne ovat tuttuja ja samaistuttavia. Mueck kuvaakin teoksillaan ihmistä ja ihmisyyttä. ”Mueck tavoittaa henkilöhahmojensa ilmeissä, eleissä ja asennoissa hetken, johon katsoja kykenee samastumaan. Henkilöhahmon edessä katsoja luo oman tarinansa: sen miten tarina on alkanut ja miten se jatkuu.

 

Sara Hildénin taidemuseo
Laiturikatu 13
33230 Tampere

 

 

Kuvat: näyttelykuvia / Serlachius-museot / Sampo Linkoneva.

Kommentoi

*

*