Sanna Saastamoinen-Barrois’n teos Kasken kierto asettuu Aleksanterinpatterin pihamaalle Vallisaaressa, Helsingin edustalla. Teos koostuu kankaalle tulostetuista valokuvista, jotka on ripustettu lehtipuiden väliin vedetyille vaijereille. Kasken kierto käsittelee kaskenpolttoa, jolla on ollut Suomen maatalouden ja asutuksen historiassa suuri merkitys.

Kaskea poltetaan nykyään enimmäkseen metsähallituksen toimesta, eikä sillä ole enää merkitystä maanviljelyn menetelmänä. Saastamoinen-Barrois on kuvannut teossarjansa Kaavissa, Metsähallituksen omistamalla Telkkämäen tilalla, jossa kaskenpolttoon liittyviä perinteitä edelleen vaalitaan. Toistakymmentä valokuvaa sisältävässä sarjassa esittäytyvät kaskenpolton eri vaiheet, palavat puut ja savuava maa sekä kaskenpolttajat, joista ajatus kulkeutuu Eero Järnefeltin Raatajiin rahanalaisiin.

Keskikesällä Vallisaaressa käydessäni Kasken kierto tuntui olevan kilpasilla Aleksanterinpatterin pihamaalla kasvavan koiranputken kanssa, joka kurottautui jo valokuvien alareunan tasalle. Tuona tuulisena päivänä teoksen valokuvakankaat liikkuivat ilmavirtojen mukana ja ne toivat mieleen narulla kuivuvat pyykit. Vehreässä maisemassa teos herätti nostalgian tunteen, jota myös Vallisaaren ympäristö tuntui korostavan. Läpikuultavalle purjekankaalle tulostettujen valokuvien kaskimaisemia tarkastellessa ne tuntuivat sekoittuvan ympäristönsä maisemiin, luoden näin välittömän rinnastuksen kahden paikan ja myös kahden eri aikakauden välillä. Teoksen vierestä nousin portaita pitkin Aleksanterinpatterin näköalapaikalle, josta avautuu ainutlaatuinen näköala Helsinkiin. Vallisaaresta katsellessa kaupunkinäkymään sisältyy Suomenlinnan kirkon torni, joka silhuettiin yhdistyessään muistuttaa Helsingin edustan saarten osasta pääkaupungin historiassa.

Suomessa kaskenpoltolla on ollut suuri merkitys paitsi maataloudelle myös historiallisen maiseman muotoutumiselle. Monivuosisataisena menetelmänä kaskenpoltolla muokattiin luonnonmaisemaa suhteellisen nopeasti polttamalla, mutta samalla luotiin pitkäikäisiä maisematyyppejä, kuten niittyjä ja ahoja. Kaskiviljelyllä saatiin aikaan esimerkiksi rukiin viljelyn kannalta hedelmällisiä maita, mutta samalla tultiin luoneeksi elinolosuhteet valikoiduille eliölajeille, jotka menestyivät kaskenpolton syklien ohessa toisten eliölajien kustannuksella. Metsäteollisuuden kannalta kaskenpoltto ei ollut kannattava menetelmä, niinpä talousmetsien yleistyttyä myös kaskenpoltosta luovuttiin.

Kasken kierto syntyi Saastamoinen-Barrois’n palattua Suomeen asuttuaan Pariisissa lähes 20 vuoden ajan. Iisalmesta kotoisin olevan taiteilijan valokuvissa nostalgia näyttäytyy suomalaisten metsäläistapojen mystisoimisena ja ihannointina. Teoksessa kaskenpoltto esitetään arkisena kansanperinteenä ja toisaalta myös dokumentoituna eksotiikkana. Kaskenpolttoon liittyvät tavat ja uskomukset voivat nyt tuntua kaukaisilta, mutta samat perinteet moni saattaa tuntea läheltä, mummojen ja pappojen tarinoista. Kaskenpolttajien vaatteet ovat kestävää pellavaa tai hamppua ja jalkineeksi valmistettavat lötöt tehdään kaskeamisen yhteydessä tuohesta. Nykymaailman ekologisesta näkökulmasta katsottuna kaskiviljelyyn liittyvät mielikuvat vaikuttavat valtavan vetoavilta niiden yhdistyessä luomu- ja lähiruokatalouden aatteisiin. Samalla teoksen nostalgiaan tukeutuva esitystapa johtaa helposti kaskiperinteen ongelmallisuuden sivuuttamiseen ja asettaa kaskenpolton vastakkain modernin metsätalouden kanssa, vaikka todellisuudessa molemmat ovat oman aikakautensa ihmisten tapoja hyödyntää luonnonvaroja melko kovalla kädellä. Kasken kierto suuntaakin ajatukset väistämättä myös muuttuvan ilmaston herättämiin kysymyksiin luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta osana metsätaloutta ja maanviljelyä.

Kasken kierto tuntuu löytäneen Vallisaaresta oman paikkansa. Sanna Saastamoinen-Barrois’n valokuvien mukanaan tuoma tarina kaskesta ja sen nivoutumisesta suomalaiseen kulttuurihistoriaan löytää vaivatta keskustelukumppanin Vallisaaren suhteellisen koskemattomasta luonnosta, joka on vasta hiljattain avautunut suuremman yleisön nähtäväksi. Teoksen sijoituspaikka korostaa sen visuaalista ja kertomuksellista sisältöä ja saa katsojan ajattelemaan. Mutkattomalla installoinnillaan teos lunastaa paikkansa Aleksanterinpatterin pihalla, joka sekin on nähnyt oman osansa historiaa. Kasken kierto herättää myös nostalgiantunteen, jota katsojana yritän edelleen paikantaa mummolan takapihalle tai lapsuuden mökkimaisemiin.

 

kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois

Kansikuva: Tuomas Laulainen

 

Sanna Saastamoinen-Barrois
Kasken kierto 24.5–30.9.2017 
Aleksanterinpatteri, Vallisaari


Tuomas Laulainen
Olen taidehistorioitsija ja entinen taidemaalari, joka on työskennellyt erilaisissa taidealan tehtävissä niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Termi "taidealan sekatyöläinen" pätee kyllä minuun, mutta sen sijaan kutsun itseäni mieluummin renessanssi-ihmiseksi. Kirjoittajana kiinnostun usein herkimmin juuri niistä asioista, joiden en usko muuten päätyvän esimerkiksi sanomalehden sivuille. tuomas[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*