”Can you believe this wedding – it looks like snow queen exploded!”

Edellinen sitaatti on tietenkin Sinkkuelämää II –elokuvasta. Näin tuumaa nimittäin Anthony omista häistään Stanfordin kanssa Carrielle ja kumppaneille hetki ennen vihkimistä.

Kun kiipeää Kumun viidenteen kerrokseen ja astuu näyttelytilaan, tuntuu siltä että tilassa on räjähtänyt lumikuningattaren sijaan useampi My Little Pony. Pastellisävyt peittävät roiskeina sermejä, kangassuikaleita, näyttöjä, toimistotuolia, kylpytakkia, kaukosäädintä ja tuuletinta. Ensivaikutelma on lähinnä väkisin leikkisyyttä tavoitteleva: Katsokaapa, näin se maali roiskuu muualle kuin kankaalle ja hups, se on taidetta!

Merike Estna ja minä maalauksena –näyttely tutkii maalausta ja sen laajentamista kankaan ulkopuolelle. Tämä tausta-ajatus ei suoranaisesti ole erityisen omaperäinen, mutta toteutustapa ja konsepti saattavat sitä olla. Näyttely on yhdistelmä kahdesta eri näyttelystä: Estnan soolonäyttely Sininen laguuni on yhdistetty viidentoista kansainvälisen taitelijan Minä maalauksena –näyttelyyn.

Mitenkään vaivatta Estnan dominoiva läsnäolo ei solahda ryhmänäyttelyn kumppaniksi vaan viisitoista muuta toimivat lähinnä statisteina tai kuriositeetteina näyttelyssä maalaustaiteen tutkiminen hieman päälle liimattuna johtotähtenään. Kuitenkin myös Minä maalauksena-näyttelyssä huomio kiinnittyy pintoihin, joista osa nousee esiin oikeinkin nokkelina. Katinka Pilscheurin teoksesta löytyy Yves Saint Laurentin kynsilakkaa, Frank Ammerlaanin teoksesta kemikaalien muodostamaa glitteriä, Dan Reesin teoksesta maalauksenkaltaista muovailuvahapintaa ja Samara Scottin teoksesta Still Life (Vaikelu, 2014) maalattua wc-paperia, jota kaiken surrealistiseksi huipuksi pitelee aloillaan appelsiini.

Estnan teokset voittavat ensivaikutelman ilmeisyydestä huolimatta tarkastelijansa lopulta puolelleen. Hänen teoksensa Patternbooks 2, 4, 5, 6, 7, 8 (Mustriraamatud 2, 4, 5, 6, 7, 8, 2014) ovat esillä ja selattavissa näyttelytilassa puuvillahanskat kädessä. Puuvillahanskoista tulee ihana oman elämänsä konservaattori -olo ja vironkieliset teosnimet nyt ilahduttavat aina. Kuviokirjoissaan Estna toistaa tiettyjä siveltimenvedoin muodostettuja kuvioita tai pintoja eri sävyissä. Paksusti maalatut sivut lumoavat toisteisuuden ja vaihtuvuuden leikillään. Tai sitten se johtuu niistä hanskoista. Joka tapauksessa kuvioihin ja sivujen kääntelyyn uppoaa huomaamattaan.

Teoksen Camouflage Painting Show (Kamuflaaz-maalinäitus, 2014) muodostaa tavallisella seinämaalilla täplikkääksi maalattu huone. Täplähuoneessa seinien pilkkuihin maastoutuvat erikokoiset kanvastaulut. Aluksi huone tuntuu jopa tympeän yksinkertaiselta tulkinnalta nimestään. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin kanvastaulujen uniikkien siveltimenvetojen erottavan ne toisistaan. Jokainen on naamioituneenakin oma teoksensa.

Parasta oudossa tuplanäyttelyssä on Estnan monikanavainen videoteos Traveling with Painting (Reisides maaliga, 2014). Siinä hän kulkee taideteoksen kanssa pitkin maita ja mantuja. Välillä Estna tuntuu hylkäävän myttynsä. Välillä hän vetää sen päähänsä. Sääolot ja ilmanalat vaihtelevat kun Estna raahaa tai potkii kangasmyttyään eteenpäin. Estna ja mytty matkaavat aavikolta jäätiköille, metsään ja takaisin.

Estnan teos tuo mieleeni filosofi ja feministiteoreetikko Rosi Braidottin käsitteen nomadinen subjekti. Nomadinen subjekti merkitsee Braidottille paikallistunutta, postmodernia, kulttuurisesti eriytynyttä ymmärrystä subjektista yleensä ja erityisesti feministisestä subjektista.[1] Estnan matka maalauksen kanssa piirtää loputtoman levottoman ja liikkuvan hahmon, nomadisen subjektin joka on missä tahansa yhtä kotonaan. Nomadinen subjekti on paitsi muuttava, myös muuttuva. Hän pystyttää kotinsa – tai tässä tapauksessa kuljettaa myttynsä –  tiettyyn maisemaan vain pakatakseen sen taas pian. Samalla nomadinen subjekti pakkaa kuitenkin mukaansa jotakin tuosta hetkestä ja paikasta. Nämä kerrostumat saattavat jäädä huomaamatta subjektissa, mutta maalaus kantaa mukanaan näitä fragmentteja: repeytymiä, naarmuja, likaa, kosteuden sekoittamia maalauspintoja. Väsymättä sekä taiteilija että kangas kulkevat yhdessä ja näyttävät kuuluvan virkistävän vähän mihinkään ympäröivistä maisemista.

 

Merike Estna ja minä maalauksena on esillä taidemuseo Kumussa 2.11.2014 saakka.
Weizenbergi 34 / Valge 1,
10127 Tallinna
Huhtikuu–syyskuu ti, to–su 11.00–18.00, ke 11.00–20.00
Lokakuu–maaliskuu ke 11.00–20.00, to–su 11.00–18.00.

 

Kuva: Sanna Lipponen


[1] Braidotti, Rosi 1994. On Nomadic Subjects – Embodiment and Sexual Difference in Contemporary Feminist Theory. Columbia University Press. New York. 4.

Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. sanna[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*