Kära Tove,

Mitä sinulle kuuluu? Minulle kuuluu hyvää. Olen parhaillaan lomalla. Mökkeilen Keski-Suomessa. Laitoin Matteus-passion soimaan ja päätin kirjoittaa sinulle kirjeen. Ajattelin, että arvostaisit tällaista mahtipontista sentimenttiä. Mahtipontisella tarkoitan sekä Bachia että kirjettä, koska ovathan ne molemmat tavallaan aikansa nähneitä reliikkejä. Saattaisit kommentoida tätä sanomalla vaikka että ”HA!”.

En oikein tiedä mistä aloittaa. En usko, että osaisin kirjoittaa näyttelystäsi tai työstäsi kovin hyvää arviota, koska pidän sinusta niin paljon. Ajattelin, että kirjeellä voisin lähestyä sinua jotenkin. Kuten itse tiedät, en ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut sinulle. Näin hiljattain sinua käsittelevän tv-ohjelman, jossa kerroit miten raskasta on saada niin paljon postia ja varsinkin sitä fanipostia, jonka puheittesi perusteella ymmärsin olevan amerikkalainen keksintö. Ihmettelit myös opettajia, jotka laittavat oppilaansa kirjoittamaan sinulle. Onhan se varmasti ollut painava taakka lukea kaikki ne lasten sanat. Varmaankin se on myös osasyy siihen, miksi niin tympäännyit vittuunnuit muumeihin.

Olit oman aikasi fashionista. Olitpas! Näin sinusta kuvia, joissa olet pukeutunut sellaisiin pussimaisiin housuihin, joita miehet käyttivät paljon 20-luvulla. Näin myös, että keimailit saarellasi jossain kumisessa ehkä-uima-asussa. Hienolta näytit.

Katsoin lapsena telkkarista sitä piirrettyä muumi-sarjaa kovin innoissani ja pitkän aikaa se oli ainoa kosketukseni maailmaasi. En tiennyt, että se oli japanilaista tuotantoa, vaikka nyt se tuntuu ilmiselvältä. Ajattelin, että olit itse tehnyt senkin. Suothan anteeksi, jos en seitsenvuotiaana vielä tunnistanut kulttuuris-esteettisiä vihjeitä, jotka niin selvästi nyt viittaavat japanilaiseen populaarikulttuuriin. Selkeimmin muistan piirretystä hurjan Taikurin ja tietysti Mörön, joka oli minun mielestäni todella pelottava ja myötätuntoa herättävä olio. Myöhemmin joku kertoi, että Mörkö on naispuolinen olento ja jollain tavalla tuo tieto mullisti maailmani. Vilijonkka oli mielestäni rasittava ämmä.

Halusin kertoa sinulle siitä, kun kävin katsomassa retrospektiivisi Ateneumissa. Olet tehnyt muumien lisäksi myös monta hienoa maalausta. Jotkut abstraktit teoksesi olivat kyllä ihan kamalia, varsinkin se yksi ikäänkuin abstrakti värimaalaus, johon olet jostain syystä maalannut mukaan tuolin. Tästä maalauksesta tuli minulle ainakin tosi huvittunut olo. Sellainen mikä tulisi varmaankin myös jos olisit piirtänyt Muumimammalle bikinit ja laittanut hänet tankotanssimaan.

Itsehän sanoit, että olet taiteilija ja maalari. Kaikki muumit ja muut tulisivat sinulle vasta sen jälkeen. Onkohan tuo nyt noin? Tässä olit kyllä, kuin Joni Mitchell, joka myös pitää itseään ensisijaisesti maalarina. Tupakkakin tuntui ja tuntuu teille molemmille maistuvan. Ehkä muumit toivat sinulle saman vapauden, minkä musiikki Jonille. Sait leikkiä ja olla vähän vähemmän vakava. Varmaan se vakavamman taiteen tekeminen toi sitten taas erilaisen vapauden, varsinkin sen jälkeen, kun muumit oli tavallaan viety pois sinulta.

Monet muotokuvasi olivat hienoja, varsinkin omakuvat. Lisäksi pidin muistakin esittävistä maalauksistasi. Näen viittauksia Gauguiniin ja jotain vangoghmaista tunnelmaakin tuntuu olevan ilmassa. Selvästi sinustakin ollaan leipomassa monitaiturimaista nerotaiteilijaa. Takuulla tiesit paljon ja olit etevä taiteilija, mutta mielestäni pääsit kaikkein pisimmälle muumeilla ja joillakin esittävillä maalauksillasi. Ne kertovat niin paljon sinusta. Taidehistorialliset viitteesi vaikuttavat lainailevan sirpaleisilta ja kertovat, ettet ollut ihan omillasi tällä alueella. Pyydän anteeksi ja samassa annan sinulle anteeksi; kaikesta huolimatta ihailen sinua.

Kiitos, että olit olemassa!

Tuomas

Kommentoi

*

*