Taidehistorioitsija haastatteli performanssitaiteilijaa koskien tämän julkista taideteosta. Keskustelun aikana taiteilija paljastui sentimentaalikoksi ja taidehistorioitsija kutsui virolaista performanssiryhmää ällöksi.

Törmäsin menneenä keväänä Eeva-Mari Haikalan videoperformanssiin Tennispalatsin taidemuseoon mennessäni. En ollut aiemmin nähnyt Haikalan töitä museon tai gallerian ulkopuolella, vaikka monet niistä tuntuisivat suhteutuvan kiinnostavalla tavalla julkisen tilan ehtoihin.

Seisoessani Haikalan teoksen edessä päässäni alkaa soida Celine Dion, hymähdän ja ryhdyn pohtimaan mainoksia. Tämä taideteos on hiljainen ja vastustaa paatosta, silti sen koskettavuus sekä katsomisen herättämä samastuminen ovat varmaankin jotain sellaista, mihin kaupallinen visuaalisuus kaupunkikuvassa usein pyrkii. Tässä valossa on tavallaan kuvaavaa, että I Was Waiting For You (My Heart Will Go On) on viety pois mainosten läheisyydestä, pois haastamasta niitä.

Eeva-Mari Haikalan videoperformanssi I Was Waiting For You (My Heart Will Go On) on esillä 13.7. saakka Helsingin kaupungin taidemuseon sisäänkäynnin yhteydessä (Tennispalatsi, Salomonkatu 15).

eeva-mari.net
AV-Arkki / Eeva-Mari Haikala

 

Kuva: Eeva-Mari Haikala

Tuomas Laulainen
Olen taidehistorioitsija ja entinen taidemaalari, joka on työskennellyt erilaisissa taidealan tehtävissä niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Termi "taidealan sekatyöläinen" pätee kyllä minuun, mutta sen sijaan kutsun itseäni mieluummin renessanssi-ihmiseksi. Kirjoittajana kiinnostun usein herkimmin juuri niistä asioista, joiden en usko muuten päätyvän esimerkiksi sanomalehden sivuille. tuomas[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*