”Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.”

Vähän aikaa sitten Facebookissa kiersi populistisen mukatieteellinen top 10 -artikkeli, joka listasi maailman kymmenen vanhinta edelleen puhuttua kieltä. Muutama kaveri oli sitä jakanut ja oletin tämän tapahtuneen siksi, että tuolla listalla oli myös suomi. Lähteiden puutteen lisäksi tässä jutussa pisti silmään myös aika räikeä eurokeskeisyys, mikä nyt ei ole mitenkään poikkeuksellista. Samaan aikaan kirjoitin juttua Venetsian biennaalin Etelä-Afrikan paviljongista ja törmäsin xhosa-kieleen, jota puhuu Wikipedian arvion mukaan noin kahdeksan miljoonaa ihmistä. Xhosa on yksi niistä afrikkalaisista kielistä, jotka sisältävät avulsiiveja eli naksauksia. Tässä kielessä niitä tosin on vain kolmen eri äänteen verran, kun taas taa-kieltä puhuttaessa käytetään laskentatavasta riippuen vähintään 83 erilaista naksahdusta. Samassa mieleeni palasi taannoin katsomani, nyt jo muutoin unohtamani kieliä käsitellyt dokumentti, jossa avulsiivien ehdotettiin olevan tavallaan kielellisiä eläviä fossiileja, siis sellaisia äänteitä, joita ensimmäiset toisilleen puhuneet ihmisetkin saattoivat käyttää, kun puhuttu kieli kehittyi Afrikassa arvioiden mukaan noin 100 000 vuotta sitten.

Ihmisen evoluutiossa viruksilla ja bakteereilla on keskeinen rooli. Jenna Sutelan ja Lars TCF Holdhusin näyttelyssä eVOCAL on lähtökohtana käsitys kielestä viruksena. Soivat ääniväylämallinteet ja kielellisyyttä torjuvat äänekkäät mantrat mallintavat viruksen tuhoisia vaikutuksia kurkkujemme rakenteisiin ja ehdottavat puhutun kielen tai kielellisyyden olevan kumottavissa. Kyseessä on eräänlainen väliintulo. Kieliviruksesta voisi ehkä parantua.

Tilan keskelle on sijoitettu kolme mutatoitunutta, staattista äänioliota, jotka toistavat lauluaan taukoamatta. Seinille ripustetut ääniväylämallinteet näyttävät puutarhatontuilta. Ne ovat suuta ja kurkun sisäisiä rakenteita havainnollistavia malleja, jotka on muunnettu soittimiksi. Äänimaailma vaikuttaa sisään astuessa häiriöääneltä, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti. Siitä erottuu välillä abstraktiksi jäävää puhetta, kunnes raita vaihtuu jälleen seinämän kaltaiseksi yksitaajuiseksi monoliitiksi. Tilassa se heijastuu katsojasta ja samalla imeytyy katsojaan. Resonoidessaan kolme oliota saavat aikaan mielikuvan ääniaallon muuttumisesta näkyväksi väreilyksi. Kuvittelen että pystyn näkemään äänen aaltoliikkeen ja puhutun kielen eräänlaisena säteilynä, ikään kuin näkyvän valon aallonpituuksina sumuisessa huoneessa.

Esineinä nämä oliot on tehty kolmen eri puulajin pahkoista, joihin asennettuun ballistiseen hyytelöön on istutettu kaiuttimia. Äännellessään äänentoistimet hyppivät ja tekevät näin äänen tavallaan näkyväksi. Hyytelö väreilee alkulimamaisesti puukappaleiden syleilyssä. Pahkat herättävät tietysti myös kotoisuuden tunteen. Vaikea kuvitella että suomalainen pystyisi katsomaan puusta tehtyä taide-esinettä tuntematta suomi-mökki-sauna-terva-sympatiaa.

Näyttelyn kautta korostuu kommunikaation, tekniikan ja ihmisen yhtenäisyys, jossa kieli nähdään ulkopuolelta tulleena toimijana ja tekniikka luonnollisena osana ihmisyyttä. Toisaalta taas kielellä on merkitys katsojan kielellisyyttä purkavana ja loitsumaisena työkaluna, jota Raamatun Jumalakin käytti sekoittaessaan ihmisten kielet. Kielellisyys ja puhumiseen perustuva viestintä määrittävät meitä ja osaltaan suuntaavat tekniikan kehitystä, toisaalta tekniikka muokkaa kieltä ja ihmisyyttä.

 

eVOCAL 6.–29.11. Sinnessä (Iso Roobertinkatu 16, Helsinki)

evoc.al
PARADISE IS EXACTLY LIKE WHERE YOU ARE RIGHT NOW ONLY MUCH, MUCH BETTER, Tess Edmonson Johanna Lundbergin ja Vincent de Bellevalin toteuttamassa näyttelyjulkaisussa.

Sitaatti: 1. Mooseksen kirja 11, 6-7.
Kansikuva: Paavo Lehtonen

Kommentoi

*

*