Neljän taiteilijan muodostaman Anna Breu -taiteilijaryhmän teos Coyote Video HAM-galleriassa on varsin hämmentävä trippi. Ensin näyttelytilaan astutaan puisten saluunanovien läpi. Kaksikanavaisessa videoteoksessa hieman tökeröihin ja kotikutoisiin rooliasuihin sonnustautuneet nimettömät hahmot poukkoilevat läpi absurdien ja toisiinsä nähden näennäisen irrallisten kohtausten läpi.

Mukana on historiallisia lavasteita ja kostyymejä, kunnes yhtäkkiä siirrytään liioitellun harmonisen sushitarjoilun ääreen, jossa makeja kyllä asetellaan esteettisesti tarjolle, muttei koskaan syödä. Seuraavaksi ollaan metsämaisemissa, jossa hämmentyneen oloinen kansallistaiteilijahahmo maalailee maisemamaalausta toppatakissa keskellä sankkaa lumipyryä. Lopulta kummallisiin kokovartalopukuihin ja peruukkeihin naamioituneet henkilöhahmot heiluvat toimistohuoneessa ja istuvat bisnestapaamisessa. Harvoissa puhekohtauksissa puhutaan muun muassa Rembrandtin teoksen katsomisen aiheuttamista tunteista.

Kuulostaako pöhköltä? Teoksessa toki on ilmeisiä komediaelementtejä, mutta pelkkää pukuleikkiä tai helppoa pelleilyä se ei suinkaan ole. Tunnistettavia atribuutteja löytyy sieltä täältä, mutta itsestäänselviä merkityksiä pirstaleisen narratiivin kohtauksille on kieltämättä vaikea selittää. Ajoittain kohtaukset vaikuttavat taiteilijaryhmän inside-vitseiltä, ajoittain niistä tihkuu vihjauksia kommentoinnin kohteista. Näyttelyyn ei myöskään liity mitään teosta avaavaa tekstiä, mikä jättää katsojan painiskelemaan oman hämmennyksensä kanssa. Teknisesti kokonaisuus on toteutettu hienosti, mikä osaltaan estää pitämästä koko hommaa täytenä jymäytyksenä.

Videossa esiintyvät kokovartalopukuihin puetut hahmot ovat tuttuja Anna Breun aikaisemmista performansseista ja toisinaan teos muistuttaakin koreografioineen videoitua performanssia. Kenties ilmeisin vertailukohta tyylillisesti löytyy Erkka Nissisen absurdia huumoria viljelevistä videoteoksista, joissa naurettavuuksien kautta tuodaan ilmi ja kommentoidaan monimutkaisia aiheita. Samankaltaisuuksia löytyy niin irrallisilta tuntuvista kohtauksista, jotka poukkoilevat näennäisen randomisti teemasta toiseen, identiteettiä hämärtävistä, tökeröistä naamiaisasuista sekä erilaisia väärinymmärryksiä ja sosiaalisia tai kulttuurisia normeja käsittelevistä teemoista. Suurin ero taas löytyy ehkä dialogista, jota Nissinen käyttää huolella ja paljon, ja Anna Breu ei juurikaan. Molemmilla tosin englanninkieli on tahallisen koomista ja tönkköä.

Gallerian toisessa huoneessa sama video toistuu. Ensin tekisi mieli mennä sieltä mistä saluunanovi on matalin ja luovuttaa, mutta sitten sitä kuitenkin istuu vielä kerran alas, ja yrittää.

 

Bonus: Puolet Anna Breun jäsenistä muodostaa MSL-performanssiduon, jonka Sorbuksessa elokuussa 2014 esittämästä performanssista kirjoitimme näin.

 

Anna Breu: Coyote Video
21.1.-26.2.2017
HAM-galleria, Tennispalatsi

 

Kuva: Anna Breu

Rosa Kuosmanen
Olen taidehistorioitsija ja kirjoittaja, ja työskennellyt kulttuurialan organisaatioissa nykytaiteen ja viestinnän parissa. Taiteesta kirjoittaessa ollaan tekemisissä koko yhteiskunnan, ellei maailmankaikkeuden kanssa. Siksikin ajattelen, että on tärkeää tietää melkein kaikesta ainakin jotain. rosa[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*