Leikkiluola on pommisuojaan rakennettu lasten leikkipaikka Helsingin Hakaniemessä. Kesällä 2018 taiteilija Sakari Tervo järjesti luolassa A Cave for Play -ryhmänäyttelyn, jonka voi nähdä ja kokea ainoastaan siitä tuotetun pdf-julkaisun kautta. Dokumentaatiokuvia sekä näyttelytekstin sisältävän tiedoston hän jakoi kansainvälisiin verkossa ilmestyviin taidemedioihin vapaasti julkaistavaksi.

Näyttelyn taiteilijat ovat: Corinna Helenelund, Lukas Hoffmann, Milena Huhta, Johanna Härkönen, Arttu Merimaa, Hermanni Saarinen, Raimo Saarinen, LM Salling, Aki Turunen, Niina Tervo ja Man Yau.

sakaritervo.com/acaveforplay.pdf

Kuva: Sakari Tervo

Miksi Leikkiluola valikoitui näyttelyn paikaksi?

Sakari Tervo: Minua on alkanut kiinnostaa pelkästään kuvien tai julkaisujen välityksellä koettavat näyttelyt. Näen niissä miellyttävää keveyttä ja mahdollisuuden käyttää näyttelytilana tai ympäristönä jotain muutakin kuin galleriatilaa. Halusin tehdä myös jotain konkreettista reaktiona keväällä 2018 uudelleen leimahtaneeseen näyttelyvuokrakeskusteluun. Mielestäni keskustelu oli jälleen ajautunut ohi aiheen ja tilanteeseen, jossa osa keskustelijoista jakoi “realiteetteja naiiveille”. Halusin siis osoittaa, että korkeatasoisen näyttelyn voi tuottaa ilman virallista näyttelytilaa ja vieläpä saada sille kansainvälistä näkyvyyttä.

Hakaniemen torin alla sijaitseva Leikkiluola on pommisuojaan rakennettu lasten leikkipaikka. Olin käynyt siellä kolmevuotiaan tyttäreni kanssa muutaman kerran ja mielestäni paikan värikkäät muovipinnat, sokkeloiset rakenteet, remmit ja verkot oikein vaativat teoksia rinnalleen. Minulle paikan sisustus tuo jollain tapaa mieleen helposti letkulla putsattavan S&M-huivipuiston. Ajatus pommisuojasta leikkipaikkana on myös sekä kaunis että kauhistuttava. Näiden muovipalmujen alla sitten nukuttaisiin, jos sota syttyisi ja kun valot sammuisivat, niin siellä ei todellakaan olisi mitään valoa: pilkkopimeää ja pommien kuminaa.

Miten tämä näyttely erosi aiemmista, joita olet ollut järjestämässä?

Olen vuodesta 2012 saakka toiminut taiteilijavetoisissa gallerioissa (Titanik Turussa ja Sorbus Helsingissä). Tämän lisäsi olen järjestänyt omia näyttelyitä, mutta A Cave for Play oli ensimmäinen kerta kun olin vastuussa ryhmänäyttelyn kuratoinnista ja suunnittelusta yksin enkä osana työryhmää. Se oli myös ensimmäinen pelkästään julkaisumuodossa koettava näyttely, jonka olen toteuttanut. Näyttely ei siis ollut “avoinna” yleisölle, vaan siitä tuli julkinen koostamani pdf-julkaisun kautta, johon tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa työskentelevä veljeni Juuso Tervo kirjotti näyttelytekstin. Julkaisu on edelleen ladattavissa nettisivuiltani ja tämän lisäksi kuvia on levitetty verkossa muun muassa Tzvetnik-blogin toimesta.

Mielestäni julkaisumuotoisissa näyttelyissä konventionaalisen taidetilan merkitys kyseenalaistuu. Tämä tilallinen muutos murtaa taiteessa vallitsevia arvojärjestelmiä ja erilaisten instituutioiden yksinoikeus taiteen näyttämöinä saa rinnalleen tarpeellisia ja eri luonteisia vaihtoehtoja. Näin työskennellen pystyy toimimaan myös hyvin paikallisesti, mutta suoraan kansainväliselle yleisölle.

Kuva: Otto Byström

Miten juuri nämä teokset tai taiteilijat päätyivät mukaan näyttelyyn?

Päätin valita näiltä 11 taiteilijalta teoksia, joka mielestäni kommunikoivat mielenkiintoisella tavalla paikan kinkyhenkisten leikkivarusteiden kanssa. Halusin myös koota ryhmän taiteilijoita, joita ei ensimmäiseksi ajattelisi samaan ryhmänäyttelyyn. Esimerkiksi Aki Turusen maalauksessa The Spring Fantasy, the brimstone on mielestäni jotain sellaista kaunista seksuaalisuutta. Sellaista erotiikkaa, joka ei huuda, vaan joka välittyy perhosen siiveniskuin. Toisaalta Man Yaun teos KNIGHT on selkeän eroottinen, mutta Leikkiluolan synttärihuoneessa se hehkui hellyyttävää leikkisyyttä. Halusin myös teosten materiaalien olevan monipuolisessa suhteessa Leikkiluolassa käytettyjen materiaalien kanssa.

Onko suunnitelmissasi jo uusia vastaavia paikkoja, joissa haluaisit toteuttaa näyttelyn?

Olen itseasiassa suunnittelemassa uutta julkaisua osaksi alkuvuodesta avattavaa nettialustaa, jota yhdysvaltalainen kuraattori-kriitikko Jacquelyn Davis on järjestämässä. Voin kertoa tästä lisää sitten kun paikka ja taiteilijat varmistuvat.

Kuva: Otto Byström

Artikkelikuva: Sakari Tervo, kuvan teos Niina Tervo: Amphibian, 2017

Viivi Poutiainen
Olen filosofian maisteri, taidehistorioitsija ja taiteen pätkätyöläinen. Pidän kuuntelemisesta, keskusteluista ja kohtaamisista. Mielessäni ovat usein taiteen välittämiseen ja sosiologiaan liittyvät kysymykset. viivi[at]editmedia.fi

Kommentoi

*

*