Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. Työskentelen vuoden 2018 ajan Taiteen edistämiskeskuksen valtion yksivuotisen kulttuurijournalismin taiteilija-apurahan turvin. sanna[at]editmedia.fi

Kritiikin anatomia II: Empatia ja vastuu

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt vuorossa ovat kriitikon velvollisuudet, empatia ja vastuu.

Kasvoista kasvoihin

Muinainen joukkohauta, kasvojen mallintamista kallolle ja plastiikkakirurgin haastattelu. Honkasalo | Niemi | Virtanen -kollektiivin installaatio Chimera on yllättävä, kiehtova ja levollinen kokonaisuus.

Sen ajattomia ja suuria teemoja, kuolemaa, kehoa ja minuutta lähestytään videon, veiston, äänen, valokuvan ja tekstin keinoin.

Kritiikin anatomia I – Epävarmuuden ylistys

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin, mutta alkaa epävarmuuden ylistyksellä.

Sini Pelkki: Sheet No4

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Stranger Things eli Korakrit Arunanondchai

Kiasmassa esillä oleva Korakrit Arunanondchain näyttely on kuin kosminen palapeli. Se sisältää synkkiä mustaa valuvia installaatioita, sinistä ysärifarkkua, arkistoidun isoäidin ja herkän keskustelun dronen kanssa. Yhdistelmä on paitsi outo myös kunnianhimoinen ja kiehtova. Kaikilta osin kokonaisuus ei toimi niin hyvin kuin voisi, mutta yllättää silloinkin. Ja se, mikä toimii, toimii tolkuttoman hyvin.

Kun aika on

Helsinki Contemporaryssa vielä tämän viikon ajan esillä oleva Liisa Lounilan näyttely Passing By käsittelee aikaa ja sen kulumista. Galleriatilassa aikaa merkitsevät muun muassa kellojen kakofoniset tikitykset, ohikiitävät maisemat ja pussinsulkijat.

Elävistä ja kuolleista

Suomen valokuvataiteen museossa vielä tämän viikon ajan esillä olevaa näyttelyä hallitsevat pienikokoiset mustavalkoiset valokuvavedokset. Kuvissa toistuu sama nainen. Hänen peitetty tai paljas kehonsa, hänen suoraan kameraan katsovat tai pois käännetyt kasvonsa. Tuo nainen on 22-vuotiaana itsemurhan tehnyt Francesca Woodman.

Risteyksiä ja virtapiirejä

Circuit on Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisterinäyttely, jossa on esillä valokuvien lisäksi muun muassa syanotypioita, videoita, tekstiä, hiuspalmikoita lattialla ja kuivakukkia lasikuvun alla.

Antiphallic Dick

Camille Auerin Antiphallic Dick on näyttely, jossa ei todellakaan ole kyse kulleista. Siinä on kyse ihmisestä sukupuolenkorjausprosessissa. Auerin teokset tekevät tuohon prosessiin liittyvän byrokratian väkivaltaisuuden näkyväksi ahdistavalla, koskettavalla sekä visuaalisesti vaikuttavalla tavalla.

MUSTARINDA 2017 – Edge Effects

Matka Hyrynsalmelle Mustarinda-taloon mutkittelee metsien lävitse, vaaran laelle. Perillä Edge Effects -näyttelyssä alkaa puolestaan toisenlainen matka, joka vie lumisiin erämaihin, tulevaisuuden aavikolle, ureankatkuiselle rannalle Serbiaan sekä kivelle rakennettuun suojaan.

Kulmakarvoista ja konfirmaatiosta

Viime viikolla Suomen valokuvataiteen museossa avautunut Tanja Konsteniuksen näyttely herättää ajatuksia siitä, millaista on olla yläasteikäinen. Se tarkastelee kasvamisen ja katsottavana olemisen teemoja monitasoisella ja raikkaalla tavalla.

Valon kuvat ja äänet

Maija Annikki Savolainen tekee valokuvauksen prosessin näkyväksi ja kuuluvaksi, jopa konkreettiseksi ja kasvavaksi.

Turussa Titanik-galleriassa vielä tämän viikon ajan esillä oleva Maija Annikki Savolaisen näyttely Preesens / Presenceness ei oikeastaan koostu valokuvista – valon kuvista kylläkin. Niiden lisäksi se on valon muotoja, ääniä ja metamorfooseja.

2017: Avaruusseikkailu

Valokuvagalleria Hippolytessä esillä oleva Mikko Sinervon näyttely Unfinished Map of Cosmos on elegantti tutkielma maailmankaikkeudesta.

Candy Crush Saga

Candy Crush Saga on Facebook-peli, jonka maailma on värikkäitä karkkeja, toffeeta, popcornia ja hattaraa. Vaikka pelaamisesta erivärisiä karkkeja siirtelemällä tulee nopeasti mekaanista, on siinä myös jotakin hyvin hypnoottista ja koukuttavaa. Siksi Candy Crush Saga sopii mainiosti myös Emma Ainalan näyttelyn nimeksi.

Että mitähän vittua

Jenni Hiltusen näyttelyn kohdalla nousee yksi kysymys yli muiden. Että mitähän vittua näyttävät nimittäin kysyvän paitsi Hiltusen teosten naishahmot myös allekirjoittanut.

Abstraktio: Muotoilun taito

Kuinka Beyoncén keikkojen lavasteet syntyvät? Kuinka graafinen suunnittelu voi pilata vaalit? Entä mitä yhteistä on Pariisin Pompidou-keskuksella ja Niken Air Maxeilla?

Pitsaa, peuroja ja pilkkuja

SICissä viikonloppuna avautunut Eeva-Leena Eklundin näyttely Messages on melkoista visuaalista vyörytystä. Eklundin maalausten yliviivaustusseja muistuttavat neonvärit sirisevät silmissä. Vaikutelmaa tehostavat vielä niiden sahalaitaiset kuviot ja toistuvat pilkut.

Charles-Henry Bédué: Virtuous Circle

Suomen valokuvataiteen museossa on esillä ranskalaisen Charles-Henry Béduén näyttely Virtuous Circle, joka tutkii valokuvateoksen elämää. Mistä valokuvat syntyvät? Millaisia yhteyksiä ne muodostavat keskenään? Ja onko valokuvan myyminen lopun sijaan alku taideteokselle?

Me olemme eläimiä

Timppa istuu kokouspöydän ääressä ja tuijottaa kumarassa jonnekin pöydällä lepäävän tussin suuntaan. Taustalla on tyhjä fläppitaulu ja taulun päällä Star Wars -hahmo. Timppa näyttää siltä, että häntä vituttaa. Kohta hän tempaisisi HDMI-piuhan, repisi projektorin irti ja heittäisi koko roskan helvettiin. Timppa on saanut tarpeekseen.

MAALATTUJEN MAAILMOJEN ESTEETTISET HAAMUT

Tänään avautuu kaksi odotettua näyttelyä. Karoliina Hellbergin E on viehättäviä villoja, viinilaseja ja vyöryviä väripintoja. Hänen maalaustensa maailma on läähättävää etelää vehreydellään ja koristeellisilla interiööreillään.

Ville Löppösen näyttely Rukouksia puolestaan on hillitty ja hallittu kokonaisuus, joka avaa nimensä mukaisesti dialogin kahden maailman välille.