Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. sanna[at]editmedia.fi

Alice, Neeme & Jass

Kolmen virolaisen taiteilijan Alice Kaskin, Neeme Külmin sekä Jass Kaselaanin näyttely Taidehallissa on hallittu ja eleettömyydessään paikoin jopa mahtipontinen kokonaisuus. Viime vuotisen Viro 100 -juhlavuoden kunniaksi järjestetty Helsingin Taidehallin ja Tallinnan Taidehallin yhteisnäyttely Alice, Neeme & Jass on esillä Helsingin Taidehallissa vielä tämän viikonlopun ajan. Tamara Luukin kuratoiman näyttelyn taiteilijat ovat Alice Kask, Neeme Külm sekä […]

Kritiikin anatomia: Interview with Andreas Trossek

Kritiikin anatomia (”The Anatomy of Critique”) is a series of articles, that ponder on the essence of critique, the role of a critic and writing – what does writing a critique actually take and what kind of anatomy does a good critique have?

Series consists of texts that reflect upon the current discussions of critique and also my own writing. In addition I interview different writers and artists. The emphasis in this series is on the possibilities of critique rather than its so called crisis. This time I interviewed critic, editor-in-charge of KUNST.EE and art historian Andreas Trossek.

The Moderna Exhibition 2018 – With the Future Behind Us

Jättiläiskasveja ja keskitysleirejä, portaita putoavia ihmisen kokoisia nukkeja ja tulevaisuuden jaetun olemassaolon pohdintaa. Moderna Museetin The Moderna Exhibition 2018 – With the Future Behind Us käsittelee suuria teemoja ja käsittää taideteoksia lähes 40 taiteilijalta.

Kritiikin anatomia: Sokea piste

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Tässä tekstissä palaan marraskuun lopussa järjestettyyn konferenssiin Punctum Ceasura – Art Criticism in a New Public Sphere.

Suomi Finland 101

Mistä on 101-vuotias Suomi tehty? Aforismeista, Tove Janssonista, nukeista ja kultaisista pyörätuoleista. Passeista kotimaattomille kansalaisille, rotututkimuksesta ja tuhoutuneista kaupungeista. Niistä on 101-vuotias Suomi tehty – ainakin Vantaan taidemuseossa Artsissa esillä olevan Suomi Finland 101 -näyttelystä päätellen.

Möykkyjä, miesvauvoja ja koiraäitejä

Oikealla puolellani seisovan mustan koiran korvat ovat pystyssä, häntä kohoaa korkeana kiemurana sen selän päällä. Näen kuinka sen mahan alla kolmioina roikkuvista, turvonneista nisistä tippuu maitoa. Koiran takaa erottuvat pastellinsiniset ja puuteriset sävyt. Niitä tasaisina halkovat valkoiset viivat muuttuvat mielessäni häkin ruudukoksi. En tiedä, olisiko koira sen sisällä vai ulkopuolella, enkä sitä, missä sen pennut ovat.

Emma Ainala: Soft Hardcore

Emma Ainalan näyttely Soft Hardcore on runsaudessaan ja värikkyydessään mustan, märän marraskuun vastakohta. Figuratiiviset maalaukset tulvivat värien lisäksi yksityiskohtia. Niiden naishahmot tuijottavat suoraan katsojaan, poseeraavat ja haastavat. Maailma heidän ympärillään on täynnä kauniita kasvoja, kukkia ja pehmoleluja mutta myös älypuhelimia, burgereita ja ranskiksia.

Kritiikin anatomia: Haastattelussa Sini Mononen

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja tutkija Sini Mononen. 

Miten kirjoittaa sukupuolesta ja muusta hankalasta?

Pojat o poikii (khyä näi o)
Huumori o roisii (khyä näi o)
Hei hyvä veli elämä on peli ja näi se homma toimii (khyä näi o)
Yhy-yhy-yy ei oo minun syy
Oon valkonen hetero muut osaansa tyytyy
Ei me ei anneta mulkkujen voittaa (mitä)
Ei me ei anneta mulkkujen voittaa

Kritiikin anatomia: Haastattelussa Matti Tuomela

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on Mustekala-verkkolehden päätoimittaja ja teatterikriitikko Matti Tuomela.

Paloiteltu maisema

Mistä maisema koostuu? Millä tavalla se on rajattavissa kuvaksi? Ilkka Halso tutkii maiseman rakentumista näyttelyssään Maiseman anatomia – Dissektio. Näyttely on esillä Valokuvagalleria Hippolytessä vielä tämän viikon ajan.

Kritiikin anatomia III: Kirjoittamisesta

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Tässä tekstissä kirjoitan kirjoittamisesta.

Varjosta valoon, verestä vehreyteen

Kuolleiden eläinten jälkiä ja luonnon kauneutta. Galerie Forsblomissa on nähtävillä kaksi keskenään hyvin erilaista mutta vaikuttavaa näyttelyä: Toni R. Toivosen Beautiful Landscapes Inside Dead Bodies sekä Tamara Piilolan Daytime Astronomy.

Saven monet muodot

Söpöjä satuhahmojen näköisiä pieniä eläinpäitä, täysin abstrakteja muotoja, kiehtovia pintoja, sukkahousupäisiä hahmoja ja lohikäärmetatuoitu terrakottatyttö. About Clay – Eurooppalaisen keramiikkataiteen helmiä Fiskarsissa -näyttelyn kattaus on runsas teos- ja taiteilijamäärän lisäksi myös teemoiltaan, muodoiltaan ja tekniikoiltaan. Vaikka keramiikka saa yli 40 eri taiteilijan teoksissa monia muotoja, niitä kaikkia yhdistää teknisesti todella taitava toteutus.

Puhu äänellä jonka kuulen

Miltä maha näyttää ja kuulostaa osallistuessaan kokoukseen, jossa päätetään yhteisestä tulevaisuudesta? Mitä sanottavaa on pienellä tulivuorella, suurella kimaltelevalla violetilla laatikolla, värikkäällä linnulla tai nuorella pojalla?

Anna Estarriolan installaatio The System tarkastelee mielikuvituksellisella tavalla sitä, kuinka erilaiset ja eri kielillä kommunikoivat olennot voivat ymmärtää toisiaan ja tehdä yhdessä päätöksiä.

Aura Saarikoski: (sumua)

Aura Saarikosken installaatio (sumua) käsittelee nimensä mukaisesti sumua mutta myös tilan muuttumista toiseksi sekä lähtemistä ja palaamista. Se on esillä Oksasenkatu 11:sta vielä tämän viikon ajan.

Pitkä kuuma taidekesä 2018

Tuhatvuotinen ikipuutarha, vihapuhetta, Helene Schjerfbeckille suunniteltu makuuhuone, seitsemän sisarta ja Niko Saarela vetämässä matkalaukkua metsässä – Suomen taidekesän tarjonnasta löytyy vaikka mitä!

Tässä kymmenen kohdetta kesän kulttuurimatkoja varten Suomessa ja Virossa, sillä lähimatkailu kannattaa ja lentäminen on pahasta.

Kolme taiteilijaa kotona

Hetki-näyttelyssä on esillä teoksia kolmelta taiteilijalta: Emma Helteeltä, Eeva Peuralta ja Fanny Tavastilalta. Kahden maalarin ja yhden kuvanveistäjän keskenään hyvin erilaiset teokset komplementoivat toisiaan, mutta oman lisänsä näyttelyyn tuo sen tila: näyttelyn kuraattorin Antonia Hambergin oma koti.

The Beetle

Parhaillaan käynnissä oleva IHME-nykytaidefestivaali järjestetään tänä vuonna kymmenettä kertaa. Vuoden 2018 IHME on toislajisten festivaali ja sen päätähti on halavasepikkä, uhanalainen kovakuoriainen.

Kolme kohtaamista kuolleen hevosen kanssa

1. Bjørn Nørgård: Hesteofringen (1970)

Kymmenen vuotta sitten kuljin Tanskan Aarhusissa ARoS-taidemuseon näyttelysalissa kohti suurta purkeilla täytettyä hyllyä. Purkkeihin oli säilötty jotakin, mikä näytti kehonosilta kellumassa nesteessä.

Hyllyn vieressä pyöri video, jolla mies paloitteli erikoisessa kaapuasussa ruskeaa hevosta lumisessa maisemassa. Mies sahasi puukolla hevosen päätä irti tarmokkaasti ja yritti sen jälkeen sulloa hevosen päätä kepin nokkaan. ”Mitä helvettiä?” muistan ajatelleeni ja katsoin purkkeja tarkemmin.