Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. Työskentelen vuoden 2018 ajan Taiteen edistämiskeskuksen valtion yksivuotisen kulttuurijournalismin taiteilija-apurahan turvin. sanna[at]editmedia.fi

Kritiikin anatomia III: Kirjoittamisesta

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Tässä tekstissä kirjoitan kirjoittamisesta.

Varjosta valoon, verestä vehreyteen

Kuolleiden eläinten jälkiä ja luonnon kauneutta. Galerie Forsblomissa on nähtävillä kaksi keskenään hyvin erilaista mutta vaikuttavaa näyttelyä: Toni R. Toivosen Beautiful Landscapes Inside Dead Bodies sekä Tamara Piilolan Daytime Astronomy. Galerie Forsblomissa esillä olevat näyttelyt Toni R. Toivosen Beautiful Landscapes Inside Dead Bodies sekä Tamara Piilolan Daytime Astronomy ovat oikeastaan toistensa vastakohdat. Siinä missä Toivonen […]

Saven monet muodot

Söpöjä satuhahmojen näköisiä pieniä eläinpäitä, täysin abstrakteja muotoja, kiehtovia pintoja, sukkahousupäisiä hahmoja ja lohikäärmetatuoitu terrakottatyttö. About Clay – Eurooppalaisen keramiikkataiteen helmiä Fiskarsissa -näyttelyn kattaus on runsas teos- ja taiteilijamäärän lisäksi myös teemoiltaan, muodoiltaan ja tekniikoiltaan. Vaikka keramiikka saa yli 40 eri taiteilijan teoksissa monia muotoja, niitä kaikkia yhdistää teknisesti todella taitava toteutus.

Puhu äänellä jonka kuulen

Miltä maha näyttää ja kuulostaa osallistuessaan kokoukseen, jossa päätetään yhteisestä tulevaisuudesta? Mitä sanottavaa on pienellä tulivuorella, suurella kimaltelevalla violetilla laatikolla, värikkäällä linnulla tai nuorella pojalla?

Anna Estarriolan installaatio The System tarkastelee mielikuvituksellisella tavalla sitä, kuinka erilaiset ja eri kielillä kommunikoivat olennot voivat ymmärtää toisiaan ja tehdä yhdessä päätöksiä.

Aura Saarikoski: (sumua)

Aura Saarikosken installaatio (sumua) käsittelee nimensä mukaisesti sumua mutta myös tilan muuttumista toiseksi sekä lähtemistä ja palaamista. Se on esillä Oksasenkatu 11:sta vielä tämän viikon ajan.

Pitkä kuuma taidekesä 2018

Tuhatvuotinen ikipuutarha, vihapuhetta, Helene Schjerfbeckille suunniteltu makuuhuone, seitsemän sisarta ja Niko Saarela vetämässä matkalaukkua metsässä – Suomen taidekesän tarjonnasta löytyy vaikka mitä!

Tässä kymmenen kohdetta kesän kulttuurimatkoja varten Suomessa ja Virossa, sillä lähimatkailu kannattaa ja lentäminen on pahasta.

Kolme taiteilijaa kotona

Hetki-näyttelyssä on esillä teoksia kolmelta taiteilijalta: Emma Helteeltä, Eeva Peuralta ja Fanny Tavastilalta. Kahden maalarin ja yhden kuvanveistäjän keskenään hyvin erilaiset teokset komplementoivat toisiaan, mutta oman lisänsä näyttelyyn tuo sen tila: näyttelyn kuraattorin Antonia Hambergin oma koti.

The Beetle

Parhaillaan käynnissä oleva IHME-nykytaidefestivaali järjestetään tänä vuonna kymmenettä kertaa. Vuoden 2018 IHME on toislajisten festivaali ja sen päätähti on halavasepikkä, uhanalainen kovakuoriainen.

Kolme kohtaamista kuolleen hevosen kanssa

1. Bjørn Nørgård: Hesteofringen (1970)

Kymmenen vuotta sitten kuljin Tanskan Aarhusissa ARoS-taidemuseon näyttelysalissa kohti suurta purkeilla täytettyä hyllyä. Purkkeihin oli säilötty jotakin, mikä näytti kehonosilta kellumassa nesteessä.

Hyllyn vieressä pyöri video, jolla mies paloitteli erikoisessa kaapuasussa ruskeaa hevosta lumisessa maisemassa. Mies sahasi puukolla hevosen päätä irti tarmokkaasti ja yritti sen jälkeen sulloa hevosen päätä kepin nokkaan. ”Mitä helvettiä?” muistan ajatelleeni ja katsoin purkkeja tarkemmin.

Länsiaustralialaista nykytaidetta Rovaniemellä

Rovaniemen taidemuseossa on esillä australialaista nykyvalokuvaa, grafiikkaa ja aboriginaalitaidetta. Kokonaisuus on monella tavalla ajatuksia herättävä. Siinä missä eurooppalaistaustaisten maahanmuuttajien jälkeläiset käsittelevät teoksissaan Australian luontoa, historiaa ja sosiaalisia ongelmia, aboriginaalitaiteen kohdalla esiin nousevat kysymykset siitä, kuinka tulisi katsoa teoksia, joiden sisältöjen on tarkoitus avautua vain tietyn yhteisön sisällä.

Viljami Heinonen: Beneath the Remains

Hampaansa paljastavia laihoja koiria, kaatopaikkoja ja kuolleita eläimiä. Sotilaita mellakkavarusteissa ja myrkyllisellä maalla kuolleena makaava hevonen. Viljami Heinosen kuva-aiheet ovat kliseisyyteen saakka raskaita ja painajaismaisia, mutta niiden toteutustapa voittaa puolelleen.

Kuumalle hiekalle

Elina Vainio käsittelee näyttelyssään Spells kuumuuden ja kuivuuden teemoja. Hiekasta, kankaista ja guassimaalauksista rakentuva kokonaisuus on kuitenkin ihmeellisen ilmava.

Kritiikin anatomia II: Empatia ja vastuu

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt vuorossa ovat kriitikon velvollisuudet, empatia ja vastuu.

Kasvoista kasvoihin

Muinainen joukkohauta, kasvojen mallintamista kallolle ja plastiikkakirurgin haastattelu. Honkasalo | Niemi | Virtanen -kollektiivin installaatio Chimera on yllättävä, kiehtova ja levollinen kokonaisuus.

Sen ajattomia ja suuria teemoja, kuolemaa, kehoa ja minuutta lähestytään videon, veiston, äänen, valokuvan ja tekstin keinoin.

Kritiikin anatomia I – Epävarmuuden ylistys

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin, mutta alkaa epävarmuuden ylistyksellä.

Sini Pelkki: Sheet No4

Sini Pelkin näyttely Sheet No4 on kokeellinen kokonaisuus, joka rakentaa ja purkaa kuvaa tunnistamisen ja toiston keinoin. Se on kaikessa eleettömyydessään täynnä tiheitä, merkityksellisiä eleitä.

Stranger Things eli Korakrit Arunanondchai

Kiasmassa esillä oleva Korakrit Arunanondchain näyttely on kuin kosminen palapeli. Se sisältää synkkiä mustaa valuvia installaatioita, sinistä ysärifarkkua, arkistoidun isoäidin ja herkän keskustelun dronen kanssa. Yhdistelmä on paitsi outo myös kunnianhimoinen ja kiehtova. Kaikilta osin kokonaisuus ei toimi niin hyvin kuin voisi, mutta yllättää silloinkin. Ja se, mikä toimii, toimii tolkuttoman hyvin.

Kun aika on

Helsinki Contemporaryssa vielä tämän viikon ajan esillä oleva Liisa Lounilan näyttely Passing By käsittelee aikaa ja sen kulumista. Galleriatilassa aikaa merkitsevät muun muassa kellojen kakofoniset tikitykset, ohikiitävät maisemat ja pussinsulkijat.

Elävistä ja kuolleista

Suomen valokuvataiteen museossa vielä tämän viikon ajan esillä olevaa näyttelyä hallitsevat pienikokoiset mustavalkoiset valokuvavedokset. Kuvissa toistuu sama nainen. Hänen peitetty tai paljas kehonsa, hänen suoraan kameraan katsovat tai pois käännetyt kasvonsa. Tuo nainen on 22-vuotiaana itsemurhan tehnyt Francesca Woodman.

Risteyksiä ja virtapiirejä

Circuit on Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisterinäyttely, jossa on esillä valokuvien lisäksi muun muassa syanotypioita, videoita, tekstiä, hiuspalmikoita lattialla ja kuivakukkia lasikuvun alla.