Sanna Lipponen
Olen vapaa kirjoittaja, lukija ja koiranomistaja. Olen työskennellyt erilaisissa taidealan organisaatioissa sekä tehnyt viestinnällistä työtä tiedottajana ja toimittajana. Kirjoittamista olen oppinut rakastamaan ja siinä minua kiehtovat erityisesti erilaiset mahdollisuudet sanallistaa jotakin sellaista, mikä ei välttämättä ole sanoin kerrottavissa. sanna[at]editmedia.fi

Risteyksiä ja virtapiirejä

Circuit on Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisterinäyttely, jossa on esillä valokuvien lisäksi muun muassa syanotypioita, videoita, tekstiä, hiuspalmikoita lattialla ja kuivakukkia lasikuvun alla.

Antiphallic Dick

Camille Auerin Antiphallic Dick on näyttely, jossa ei todellakaan ole kyse kulleista. Siinä on kyse ihmisestä sukupuolenkorjausprosessissa. Auerin teokset tekevät tuohon prosessiin liittyvän byrokratian väkivaltaisuuden näkyväksi ahdistavalla, koskettavalla sekä visuaalisesti vaikuttavalla tavalla.

MUSTARINDA 2017 – Edge Effects

Matka Hyrynsalmelle Mustarinda-taloon mutkittelee metsien lävitse, vaaran laelle. Perillä Edge Effects -näyttelyssä alkaa puolestaan toisenlainen matka, joka vie lumisiin erämaihin, tulevaisuuden aavikolle, ureankatkuiselle rannalle Serbiaan sekä kivelle rakennettuun suojaan.

Kulmakarvoista ja konfirmaatiosta

Viime viikolla Suomen valokuvataiteen museossa avautunut Tanja Konsteniuksen näyttely herättää ajatuksia siitä, millaista on olla yläasteikäinen. Se tarkastelee kasvamisen ja katsottavana olemisen teemoja monitasoisella ja raikkaalla tavalla.

Valon kuvat ja äänet

Maija Annikki Savolainen tekee valokuvauksen prosessin näkyväksi ja kuuluvaksi, jopa konkreettiseksi ja kasvavaksi.

Turussa Titanik-galleriassa vielä tämän viikon ajan esillä oleva Maija Annikki Savolaisen näyttely Preesens / Presenceness ei oikeastaan koostu valokuvista – valon kuvista kylläkin. Niiden lisäksi se on valon muotoja, ääniä ja metamorfooseja.

2017: Avaruusseikkailu

Valokuvagalleria Hippolytessä esillä oleva Mikko Sinervon näyttely Unfinished Map of Cosmos on elegantti tutkielma maailmankaikkeudesta.

Candy Crush Saga

Candy Crush Saga on Facebook-peli, jonka maailma on värikkäitä karkkeja, toffeeta, popcornia ja hattaraa. Vaikka pelaamisesta erivärisiä karkkeja siirtelemällä tulee nopeasti mekaanista, on siinä myös jotakin hyvin hypnoottista ja koukuttavaa. Siksi Candy Crush Saga sopii mainiosti myös Emma Ainalan näyttelyn nimeksi.

Että mitähän vittua

Jenni Hiltusen näyttelyn kohdalla nousee yksi kysymys yli muiden. Että mitähän vittua näyttävät nimittäin kysyvän paitsi Hiltusen teosten naishahmot myös allekirjoittanut.

Abstraktio: Muotoilun taito

Kuinka Beyoncén keikkojen lavasteet syntyvät? Kuinka graafinen suunnittelu voi pilata vaalit? Entä mitä yhteistä on Pariisin Pompidou-keskuksella ja Niken Air Maxeilla?

Pitsaa, peuroja ja pilkkuja

SICissä viikonloppuna avautunut Eeva-Leena Eklundin näyttely Messages on melkoista visuaalista vyörytystä. Eklundin maalausten yliviivaustusseja muistuttavat neonvärit sirisevät silmissä. Vaikutelmaa tehostavat vielä niiden sahalaitaiset kuviot ja toistuvat pilkut.

Charles-Henry Bédué: Virtuous Circle

Suomen valokuvataiteen museossa on esillä ranskalaisen Charles-Henry Béduén näyttely Virtuous Circle, joka tutkii valokuvateoksen elämää. Mistä valokuvat syntyvät? Millaisia yhteyksiä ne muodostavat keskenään? Ja onko valokuvan myyminen lopun sijaan alku taideteokselle?

Me olemme eläimiä

Timppa istuu kokouspöydän ääressä ja tuijottaa kumarassa jonnekin pöydällä lepäävän tussin suuntaan. Taustalla on tyhjä fläppitaulu ja taulun päällä Star Wars -hahmo. Timppa näyttää siltä, että häntä vituttaa. Kohta hän tempaisisi HDMI-piuhan, repisi projektorin irti ja heittäisi koko roskan helvettiin. Timppa on saanut tarpeekseen.

MAALATTUJEN MAAILMOJEN ESTEETTISET HAAMUT

Tänään avautuu kaksi odotettua näyttelyä. Karoliina Hellbergin E on viehättäviä villoja, viinilaseja ja vyöryviä väripintoja. Hänen maalaustensa maailma on läähättävää etelää vehreydellään ja koristeellisilla interiööreillään.

Ville Löppösen näyttely Rukouksia puolestaan on hillitty ja hallittu kokonaisuus, joka avaa nimensä mukaisesti dialogin kahden maailman välille.

Kuoleman mittakaavasta

Maija Tammen näyttely White Rabbit Fever Galleria Lapinlahdessa luotaa elämän ja kuoleman rajapintaa sekä sairauden representaatioita. Samalla se on myös kuolleen naisen ja jäniksen vuoropuhelu.

Elämä, sairaus ja kuolema näyttäytyvät Maija Tammelle tutkimuskohteena ja mielikuvituksellisena leikkinä. Galleria Lapinlahdessa esillä oleva White Rabbit Fever on ”kuvitteellinen sairaus, sairauden arkkityyppi, joka häiritsee aikakäsitystämme.”

Löydä itsesi, hukkaa itsesi

Galleria Sculptorissa avautui keskiviikkona Warren Kingin näyttely Pahvisia ihmisiä, joka koostuu nimensä mukaisesti pahvisista ihmisistä mutta kertoo myös kauniin tarinan itsensä löytämisestä (ja hukkaamisesta).   Warren King askartelee ihmisiä pahvilaatikkopahvista ja liimasta. Hänen veistoksiaan on nyt esillä Galleria Sculptorissa sopivasti Helsingin Juhlaviikoille ajoitetussa kutsunäyttelyssä. Galleriatilaan väljästi ja luontevasti asettuvat pahviveistokset ovat ilmeikkäitä ja oudon eläviä. […]

Sensibiliteetti, avaruus, vesi ja nuket

Heinäkuussa koko Suomi pysähtyy. Mitään ei tapahdu missään, koska osa porukasta telakoituu tiukasti mökilleen makaamaan ja osa suhaa täysillä ympäri maakuntia kesäteattereista kesänäyttelyihin. En ole vielä aivan varma kumpaan jengiin kuulun eli tässä muutama niistä kesänäyttelyistä tai tekosyistä jäädä mökille makaamaan.   1. Veden varassa Helsingissä ja Tammisaaressa Vietin juhannuksen Savossa mökillä. Siihen kuuluivat tiiviisti hyttyset […]

Maisemista murhattuihin kukkiin eli kolme kovaa yksityisnäyttelyä

Terveisiä sateisesta Savosta. Olen laukannut peltoja pitkin ja nyhvännyt sohvannurkassa olohousuissa. Kulttuuriaktiviteeteistani merkittävin on toistaiseksi ollut Frozen-elokuvan katsominen, mutta kun palaan maalta kaupunkiin aion täräyttää näihin näyttelyihin. Tällä viikolla tarjolla on siis kolme valokuvanäyttelyä, jotka ovat myös taiteilijoiden ensimmäiset yksityisnäyttelyt. Teemoissa pujottelevat suru ja nauru, muistot ja hetkeen tarttuminen, maisemat ja murhatut kukat.   1. […]

Emma Ainalan ihmeellinen maailma

Emma Ainalan maalaukset ovat pastellisia sävyjä pulppuavia runsaudensarvia, jotka ihmetyttävät ja ihastuttavat. Helsinki Contemporaryssa on esillä vielä lauantain ajan Ainalan symbolisesti ylilatautunut näyttely Sensual World, jonka runsaudessa ei ole mitään liikaa. Emma Ainalan teoksia nähtiin viimeksi Helsinki Contemporaryssa osana ryhmänäyttelyä pari vuotta sitten. Ainalan maalauksissa seikkailevat yhä populaarikulttuurista tutut artistit, satuhahmot ja symbolit. Aiempiin teoksiin nähden tämän kattauksen teokset […]

Pari sanaa tavallisuudesta

Tällä hetkellä teattereissa rullaa kaksi erilaista ja erinomaista näytelmää, jotka käsittelevät tavallisuuden teemaa. Sekä Tavallisuuden aave Q-teatterissa että Pasi Was Here KOM-teatterissa mässäilevät kollektiivisen tavallisuuden tavaramerkeillä ja kaivavat tavallisuuden harmaasta massasta esiin kunkin yksilön erityisyyden. ”Haluaisin olla tavallinen, siis ihan normaali ihminen”, toteaa Elina Knihtilän esittämä perheenäiti näytelmän alussa. Saara Turusen Tavallisuuden aave – kuvia kotimaasta […]

ANSELM KIEFER JA SULOINEN SUURUUDENHULLUUS

Serlachius-museoiden Göstassa on esillä vielä huhtikuun lopulle saakka Anselm Kieferin mieletön näyttely, jota on suitsutettu laajalti – ja aivan syystä. Tunsin itsekin näyttelyn viimein nähtyäni palavaa tarvetta kirjoittaa siitä vielä lisää. Göstaan kootun näyttelyn nimi on siis Anselm Kiefer – teoksia Grothe-kokoelmasta, mutta yhtä hyvin se voisi olla 50 Shades of grey, sillä teosten väriskaala on […]