Anu Pasanen
Olen yleishumanisti, vapaa kirjoittaja ja akateeminen ompelija Turusta. Useimmiten tarkkailen luontoa, ihmettelen sanoja ja tutkin muotia. Taiteessa, kirjoittamisessa ja elämässä olen kiinnostunut pienistä liikahduksista pinnan alla. anu[at]editmedia.fi

MoMu, Margiela ja muotinäyttelyn kuratointi – Haastattelussa Kaat Debo

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ILMIÖ – festaritaideraportti

Muutaman vuoden tauon jälkeen festarikalenteriin ja Turun Uittamolle palasi tapahtuma nimeltä ILMIÖ. Vuonna 2009 alkunsa saanut vaihtoehtomusiikin festivaali kasvoi vuosien varrella H2Ö:ksi ja muutti Ruissalon telakalle (2014-2016), mutta viime lauantaina 29.7. vanhan tanssipaviljongin idyllinen ympäristö täyttyi jälleen monipuolisesta musiikki- ja taideohjelmasta. Festaritaide on jo oma ilmiönsä, mutta mitä annettavaa sillä on yhden päivän aikana yli 40 keikan keskellä? Ainakin nostalgiaa, erotiikkaa ja nallekarhuja.

Assholes

Kysymys ”Mitä teatteri on?” on lopulta hyvin samankaltainen kuin ”Millaista on olla ihminen?”. Ainakin jos päätyy katsomaan kokeellista nukketeatteri- ja tanssiesitystä nimeltä Assholes. Tämä “vahvan komediallinen ja musiikillinen näyttämöteos, joka sukeltaa kohti nukketeatterin ja esittävän taiteen pienempiä rakennuspalikoita” sai viime viikolla ensi-iltansa Turussa. Kyseessä on ohjaaja Antti-Juhani Mannisen konsepti ja nukketeatteri Kuuma Ankanpoikasen ja TEHDAS teatterin yhteistuotanto. Perinteisen juonenkuljetuksen sijaan esityksessä kosketellaan ihmisyyden rajapintoja tutkimalla liikettä, kohtaamista ja kommunikaatiota.

Quo vadis, muotinäyttely?

25 minuuttia. Arviolta sen verran kestää bussimatka Tukholman T-Centralenista Artipelagiin, vuonna 2013 avautuneeseen ison rahan näyttely- ja tapahtumakeskukseen. Talvinen sunnuntai on valjennut kauniin kuulaana, bussissa joudun siristelemään silmiäni matalalla paistavalle auringolle. Perillä liukastelemme sisään minimalistisen skandiarkkitehtuurin hengessä luotuun rakennukseen, josta avautuvat upeat maisemat ympäröivään luontoon. Saariston mäntykalliot kehystävät päivän agendaa, suurta muotinäyttelyä.

Äkkilähtö Turkuun!

Vuosi sitten muutin Turkuun ja kirjoitin kaupungin taidetarjonnasta uudisasukkaan silmin. Oi niitä aikoja! Turkulaistumiseni on vuoden aikana edistynyt mainiosti, eikä vähiten ihanan monipuolisen kulttuurielämän vuoksi. Tehdäänpä siis uusi kierros täällä Suomen Keski-Euroopassa, länsirannikon helmessä, idyllissä vailla vertaa. Jos et satukaan jostain syystä asumaan Åbossa, ota kulkupeli alle ja suuntaa välittömästi viikonlopun getawaylle.

Kolme pientä keskustelua

Avaruus, kulta ja koristautuminen ovat ajankohtaisia teemoja paitsi loppuvuoden bilettämisen myös nykytaiteen suhteen. EDITin Sanna ja Anu kävivät pikkujouluretkellään taidekaupunki Mäntässä katsastamassa Göstan runsaan näyttelyvalikoiman ja keskustelivat kultahippusateesta, hanhien kuulennosta ja vaikka mistä muusta.

Pizzan leikkaamisen pyhyys ja muuta pohdittavaa – Jesse Avdeikov B-galleriassa

“En muista koska olisin viimeksi käynyt oikeasti hyvän keskustelun jonkun kanssa. Mutta muistan viimeksi syömäni pizzan kaikki täytteet.” Kaikille meille tuttua hyväosaisen elämän ristiriitaisuutta, merkityksellisen ja merkityksettömän suhdetta pääsee tutkimaan Jesse Avdeikovin yksityisnäyttelyssä B-galleriassa. Näyttelyssä, jossa on vaikea olla nauramatta ääneen, vaikka se kyseleekin henkilökohtaisia.

Ihmisen rikkoja

Kypsä ja hallittu, näillä sanoilla tekee mieli kuvata Vuoden nuori taiteilija 2016 Reima Nevalaisen palkintonäyttelyä Aboa Vetus & Ars Novassa. Tällä viikolla Tampereelta Turkuun siirtynyt näyttely on muuttanut muotoaan sekä tiiviimmäksi että vapaammaksi. Teoksia on esillä vähemmän ja kronologiasta on luovuttu, mikä tekee näyttelykokemuksesta kiinnostavan matkan materiaalin ja muodonmuutoksen äärelle, ilman ennalta-arvattavaa tulkintaohjetta. Nevalaisen jo opiskeluaikanaan kehittämä maalaustekniikka ja riisuttu väripaletti takaavat yhtenäisen kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu jännitettä.

Paratiisista katastrofin kynnykselle

Elokuu, se aika vuodesta kun Taiteiden Yöt pistävät eri paikkakunnat yhdeksi illaksi uuteen kuosiin. Yhtäkkiä kuuluu musiikkia odottamattomissa paikoissa, kadunkulmiin kerääntyy ihmisiä muutenkin kuin Pokemonien vuoksi ja taidetarjonta tuntuu ylimitoitetulta kenenkään jaloille ja aisteille. Viime viikolla Taiteiden Yötä juhlittiin Turussa ja nyt on Helsingin vuoro. Jottei päämäärätön vaeltelu väsyttäisi ja kulttuuriähky yllättäisi, kokosimme tapahtumatarjonnan kiinnostavimmat galleriatärpit, tunti tunnilta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Varsinais-Suomi. Nyt.

Lauantaina 16.7.2016 Varsinais-Suomessa testattiin taiteenystävän turnauskestävyyttä kymmenen tunnin taidebussimatkalla. Tämän syväsukelluksen taiteen ja ihmisyyden, elämysten ja eritteiden huumaavaan cocktailiin tarjosi Taidejärjestö MUU Ry.

Voin hyvin, kiitos – Haastattelussa Iiu Susiraja

Valokuvakeskus Perissä on heinäkuun alkuun asti esillä Iiu Susirajan uusi yksityisnäyttely Voin hyvin, kiitos. Susiraja on tullut tunnetuksi valokuvillaan, joissa arkisilla esineillä luodaan surrealistisia asetelmia. Banaanien ja huulipunien, sukkahousujen ja kaulinten latautuneet merkitykset heitetään päin katsojan naamaa, mutta ilmalennon aikana ne voivat muuttua joksikin ihan muuksi. Anarkistiset kuvat pysäyttävät, naurattavat ja häiritsevät. Susirajan mukaan ne […]

Sairaan kaunis maailma

”Kaunis on tämäkin taidekeramiikkaluomus, eikä tätäkään tuhkakuppia mikään vaivaa.” Tällaista tunnustusta annetaan nuoren Rut Brykin keramiikalle Felix Forsmanin filmissä Savi elää, jossa vieraillaan Arabian taideteollisuusosastolla vuonna 1943. Espoon modernin taiteen museossa avautui toukokuussa Rut Brykin satavuotisjuhlanäyttely Taikalaatikko, jota ei myöskään mikään vaivaa. Näyttely on kaunis ja hallittu kokonaisuus, ilman mitään turhaa tyrkytystä se on täynnä […]

Siren & Deren & Draamis

Turusta vie Tampereelle aasinsilta. Sillan virkaa tänään toimittaa Draama-Helmi, muissa rooleissa esiintyy heinäsirkkoja ja eräs erityinen emigrantti. Viikkokatsauksessa esitellään kokeellisia ääniä ja kuvia uunituoreessa galleriassa sekä leffafestareilla.  Turussa Vanhan Suurtorin galleriat saavat tänään täydennystä, kun Raatihuoneen tiloihin avataan uusi mediataiteeseen keskittyvä Galleria Harmaa. Ensimmäisenä kutsunäyttelyiden vuorossa on Joonas Sirenin ääni-installaatio Can you hear the grasshoppers […]

Saara Ekströmin Alkemia

Yhdessä Suomen kauneimmista taidemuseoista on tämän kevään ajan esillä Saara Ekströmin yksityisnäyttely, jossa nähdään kuvataiteilijalta sekä uusia että vanhempia teoksia. Wäinö Aaltosen museon Alkemia-näyttelyssä videot, valokuvat, täytetyt eläimet ja erilaiset äänimaailmat luovat oman elokuvamaisen ja surrealistisen todellisuutensa. Seitsemän installaatiota ja seitsemän erilaista tilaa muodostavat hitaasti katsojan vangitsevan kokonaisuuden. Pidän näyttelyistä, jotka kietoutuvat katsojan ympärille, jotka […]

Puulle ja kankaalle: Vuorenmaa & Vaskola

Helmikuussa on edetty aikaan jälkeen runebergintorttujen ja laskiaispullien, mutta onneksi kaksi tuoretta maalaustaidenäyttelyä tarjoaa kiinnostavan kattauksen heille, jotka ovat pahimmasta ähkystä selvinneet. Lautasella on pääasiassa ihmisiä aikojen ja matkojen takaa, mutta rokassa sattumina seikkailee myös muun muassa jokunen lammas, pöllö ja lentävä lautanen. Näyttelypannareiden hillona taitavat kuitenkin olla maalareiden haastavat tekniikat. Vuorenmaa on naputellut maalauksensa […]

Uudenvuodenlupaus

Vuoden 2015 viimeisenä päivänä allekirjoitin vuokrasopimuksen uudesta kodista kaupungissa, josta en tiennyt entuudestaan paljon mitään. Uudenvuoden viettoon seilasin saman tien kylmän pimeyden läpi förillä, ilotulitusten välkkyessä kaukaisuudessa. ”Ai ku hianost paukkus!”, sanoi alkuasukas kun joen toiselle puolelle päästiin. Keskisuomalaista nauratti. Ainoa uudenvuodenlupaukseni oli jo lähes tosi, vuonna 2016 minusta tulee turkulainen. Juhlahumun hälvettyä sisäinen ääni sanoi: […]

Selaimeeni joulun teen

On joulukuu. Eka adventti oli jo, veronpalautukset tuli (ja meni) ja lumetkin suli. Milläs sitä joulumieltä pidettiinkään yllä maailmassa, joka muistuttaa märkää jätesäkkiä ja jalan alla narskuu vain hiekoitussora? No tietysti joulukalenterilla. Jos ei aamulla muista aukaista luukkua siitä jonkun asiakaslehden mukana tulleesta vähän köppäisten tonttujen kansoittamasta kuvakalenterista niin onhan näin interneetin aikakaudella olemassa monia […]

Valkoisia lippuja, kannettavia seiniä

Millaisia seiniä me kannamme mukanamme? Minkä puolesta sinä liputtaisit? Kuka voittaa ja mitä? Tämän viikon valinnat tarjoavat mahdollisuuksia tutkailla kulttuurisia ja kansallisia rajoja, omia ja yhteisiä identiteettejä.   Portable Walls Christian Nicolay ja Ya-chu Kang ovat olleet Jyväskylässä Äkkigallerian residenssivieraina ja tehneet kolmen viikon aikana näyttelyn työt, suurimman osan kierrätysmateriaaleista ja löytötavaroista. Taiteilijat ovat käyttäneet […]

HAM is here

Kesällä Helsingin isojen taidelaitosten pierunhajuinen horrostila pelmahti puheenaiheeksi kun konstvetaren Pontus Kyander otti aiheeseen kantaa. Meikäläisittäin pontevin sanankääntein Kyander jytkäytti, että kotimaan taidekentällä hukataan resursseja kun ei haluta tehdä oikeasti kansainvälistä yhteistyötä, saati sitten olla suunnannäyttäjinä. Vain kävijälukuihin tuijottamalla valtaa omaavat instituutiot tukehtuvat turvallisuushakuisuuteensa ja näivettävät samalla Suomen lupaavat taidetapaukset. Pääasiallisena rohtona ilmavaivoihin Kyander peräänkuulutti siis […]

Marjanpoimintaa ja muotikuvitusta

Anteeksi, en ole esittäytynyt. Olen Anu, jyväskyläläinen ihminen ja kulttuurintutkija. Tavallaan olen ollut osana Editiä sen syntyhetkistä pitäen, pitkään lähinnä jonkinlaisena virtuaalisena haltijakummitätinä, mutta tammikuusta lähtien myös kirjoittajana. Toisin kuin Editin taannoinen seminaari taidekirjoittamisesta, minä en taida olla ”Nopee kuin Internet”. Lämpeän tunnetusti hitaasti asioille ja ihmisille, joten näin puolen vuoden varovaisen tunnustelun jälkeen uskaltaudun […]