Valokeilassa Maeve Brennan: Listening in the Dark & Daisy Hildyard: The Second Body

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

How to Slow Rush – In conversation with Nayab Ikram

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Leena Kela – Keskustelu performanssin ajasta ja tiloista

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Esityksiä luonnosta – Savonlinnan luontoelokuvafestivaalin taideohjelma

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

The Community – Keskustelu yhteisöllisyyden ja uudelleen ajattelun ääreltä

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

Valokeilassa Sasha Huber: Karakia – The Resetting Ceremony

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

Kesäessee: Kivi, ihminen, kasvit

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Elina Suoyrjö – keskustelu työstä, taiteesta ja tutkimuksesta

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Saattaa tuntua aiempaa merkityksellisemmältä

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

MoMu, Margiela ja muotinäyttelyn kuratointi – Haastattelussa Kaat Debo

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ILMIÖ – festaritaideraportti

Muutaman vuoden tauon jälkeen festarikalenteriin ja Turun Uittamolle palasi tapahtuma nimeltä ILMIÖ. Vuonna 2009 alkunsa saanut vaihtoehtomusiikin festivaali kasvoi vuosien varrella H2Ö:ksi ja muutti Ruissalon telakalle (2014-2016), mutta viime lauantaina 29.7. vanhan tanssipaviljongin idyllinen ympäristö täyttyi jälleen monipuolisesta musiikki- ja taideohjelmasta. Festaritaide on jo oma ilmiönsä, mutta mitä annettavaa sillä on yhden päivän aikana yli 40 keikan keskellä? Ainakin nostalgiaa, erotiikkaa ja nallekarhuja.

Assholes

Kysymys ”Mitä teatteri on?” on lopulta hyvin samankaltainen kuin ”Millaista on olla ihminen?”. Ainakin jos päätyy katsomaan kokeellista nukketeatteri- ja tanssiesitystä nimeltä Assholes. Tämä “vahvan komediallinen ja musiikillinen näyttämöteos, joka sukeltaa kohti nukketeatterin ja esittävän taiteen pienempiä rakennuspalikoita” sai viime viikolla ensi-iltansa Turussa. Kyseessä on ohjaaja Antti-Juhani Mannisen konsepti ja nukketeatteri Kuuma Ankanpoikasen ja TEHDAS teatterin yhteistuotanto. Perinteisen juonenkuljetuksen sijaan esityksessä kosketellaan ihmisyyden rajapintoja tutkimalla liikettä, kohtaamista ja kommunikaatiota.

Quo vadis, muotinäyttely?

25 minuuttia. Arviolta sen verran kestää bussimatka Tukholman T-Centralenista Artipelagiin, vuonna 2013 avautuneeseen ison rahan näyttely- ja tapahtumakeskukseen. Talvinen sunnuntai on valjennut kauniin kuulaana, bussissa joudun siristelemään silmiäni matalalla paistavalle auringolle. Perillä liukastelemme sisään minimalistisen skandiarkkitehtuurin hengessä luotuun rakennukseen, josta avautuvat upeat maisemat ympäröivään luontoon. Saariston mäntykalliot kehystävät päivän agendaa, suurta muotinäyttelyä.

Äkkilähtö Turkuun!

Vuosi sitten muutin Turkuun ja kirjoitin kaupungin taidetarjonnasta uudisasukkaan silmin. Oi niitä aikoja! Turkulaistumiseni on vuoden aikana edistynyt mainiosti, eikä vähiten ihanan monipuolisen kulttuurielämän vuoksi. Tehdäänpä siis uusi kierros täällä Suomen Keski-Euroopassa, länsirannikon helmessä, idyllissä vailla vertaa. Jos et satukaan jostain syystä asumaan Åbossa, ota kulkupeli alle ja suuntaa välittömästi viikonlopun getawaylle.

Kolme pientä keskustelua

Avaruus, kulta ja koristautuminen ovat ajankohtaisia teemoja paitsi loppuvuoden bilettämisen myös nykytaiteen suhteen. EDITin Sanna ja Anu kävivät pikkujouluretkellään taidekaupunki Mäntässä katsastamassa Göstan runsaan näyttelyvalikoiman ja keskustelivat kultahippusateesta, hanhien kuulennosta ja vaikka mistä muusta.

Pizzan leikkaamisen pyhyys ja muuta pohdittavaa – Jesse Avdeikov B-galleriassa

“En muista koska olisin viimeksi käynyt oikeasti hyvän keskustelun jonkun kanssa. Mutta muistan viimeksi syömäni pizzan kaikki täytteet.” Kaikille meille tuttua hyväosaisen elämän ristiriitaisuutta, merkityksellisen ja merkityksettömän suhdetta pääsee tutkimaan Jesse Avdeikovin yksityisnäyttelyssä B-galleriassa. Näyttelyssä, jossa on vaikea olla nauramatta ääneen, vaikka se kyseleekin henkilökohtaisia.

Ihmisen rikkoja

Kypsä ja hallittu, näillä sanoilla tekee mieli kuvata Vuoden nuori taiteilija 2016 Reima Nevalaisen palkintonäyttelyä Aboa Vetus & Ars Novassa. Tällä viikolla Tampereelta Turkuun siirtynyt näyttely on muuttanut muotoaan sekä tiiviimmäksi että vapaammaksi. Teoksia on esillä vähemmän ja kronologiasta on luovuttu, mikä tekee näyttelykokemuksesta kiinnostavan matkan materiaalin ja muodonmuutoksen äärelle, ilman ennalta-arvattavaa tulkintaohjetta. Nevalaisen jo opiskeluaikanaan kehittämä maalaustekniikka ja riisuttu väripaletti takaavat yhtenäisen kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu jännitettä.

Paratiisista katastrofin kynnykselle

Elokuu, se aika vuodesta kun Taiteiden Yöt pistävät eri paikkakunnat yhdeksi illaksi uuteen kuosiin. Yhtäkkiä kuuluu musiikkia odottamattomissa paikoissa, kadunkulmiin kerääntyy ihmisiä muutenkin kuin Pokemonien vuoksi ja taidetarjonta tuntuu ylimitoitetulta kenenkään jaloille ja aisteille. Viime viikolla Taiteiden Yötä juhlittiin Turussa ja nyt on Helsingin vuoro. Jottei päämäärätön vaeltelu väsyttäisi ja kulttuuriähky yllättäisi, kokosimme tapahtumatarjonnan kiinnostavimmat galleriatärpit, tunti tunnilta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Varsinais-Suomi. Nyt.

Lauantaina 16.7.2016 Varsinais-Suomessa testattiin taiteenystävän turnauskestävyyttä kymmenen tunnin taidebussimatkalla. Tämän syväsukelluksen taiteen ja ihmisyyden, elämysten ja eritteiden huumaavaan cocktailiin tarjosi Taidejärjestö MUU Ry.

Voin hyvin, kiitos – Haastattelussa Iiu Susiraja

Valokuvakeskus Perissä on heinäkuun alkuun asti esillä Iiu Susirajan uusi yksityisnäyttely Voin hyvin, kiitos. Susiraja on tullut tunnetuksi valokuvillaan, joissa arkisilla esineillä luodaan surrealistisia asetelmia. Banaanien ja huulipunien, sukkahousujen ja kaulinten latautuneet merkitykset heitetään päin katsojan naamaa, mutta ilmalennon aikana ne voivat muuttua joksikin ihan muuksi. Anarkistiset kuvat pysäyttävät, naurattavat ja häiritsevät. Susirajan mukaan ne […]