Edit

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Seinäjoen Taidehallin Vintissä esillä oleva ryhmänäyttely Pisto. kurottaa kohti tuoreinta kotimaista tekstiilitaidetta. Viiden nuoren nykytaiteilijan teoksissa pehmeät materiaalit ja perinteiset tekniikat kudotaan yhteen kokeilun ja kriittisten sävyjen kanssa.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Örössä toimiva taideresidenssi juhlistaa ensimmäistä viisivuotiskauttaan laajalla kesänäyttelyllä. Lähes viidenkymmenen taiteilijan teoksista koottu näyttely levittäytyy ympäri saaren luontoa ja rakennuksia sekä osaltaan myös verkkoon. Väljästä kokonaisuudesta piirtyy esiin tiivis kokemus ajan kanssa olemisesta.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Atomin haamu on esitys, joka kertoo tarinaa ajasta. Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan VR-teos kutsuu todistamaan ”maailman pisimpiä hautajaisia” Olkiluodon voimalaitoksen ydinjätteen loppusijoituspaikkaan. Baltic Circle -festivaalilla marraskuun lopussa esitetty teos vie syvälle maan alle ja näyttää ihmeellisiä aikeita.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Kuuntele sientä, kuuntele pyörää jatkaa Titanikin off-site-tapahtumien sarjaa, keskittyen tällä kertaa pelkästään äänitaiteeseen. Lokakuun ajan kestävässä projektissa kuuden eri tekijän tai ryhmän ääniteokset asettuvat eri puolille Turun kaupunkitilaa. Vapaasti striimattavissa ja ladattavissa olevien teosten kanssa voi viettää aikaa itselleen sopivana hetkenä, sillä kaikki niistä sijoittuvat julkiseen tilaan, useimmat keskustan liepeille. Kokonaisuudessa yhdistyvät äänitaiteen osa-alueet musiikista puheeseen ja tiloista tarinoihin.

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Menen vessaan, suljen oven ja avaan kirjeen. Kuoren sisällä on kapea, pitkulainen vihkonen, jonka kannessa lukee MOE. Mail Order Experimance on Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokemusesitys, jonka olen tilannut kotiini. Teoksella ei ole muita esiintyjiä tai yleisöä kuin minä. Esityksen ohjeet antavan suunnan, aistit ryhtyvät iloisina uurastamaan ja mieli piirtää karttaa kokemuksen ympärille. Mikä on siis esitystä ja mikä itseäni?

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Harmaiden oksien keskellä pilkottaa jotain keltaista. Seuraava kuva näyttää lähempää puuhun ripustetun simpukan, jonka sylissä lepää suuri talipallo. Alaspäin skrollaaminen paljastaa lisää erilaisia ruokkimistarkoituksiin valjastettuja muotoja ja materiaaleja. Bird Feeders on verkkojulkaisu, eräänlainen digitaalinen ryhmänäyttely, jonka lähtökohtana ovat lintulaudat. Sen yksinkertaiselta vaikuttava lähtöidea johdattelee pohtimaan lajien välistä huolenpitoa ja herkullinen toteutus palaamaan kokemuksen ääreen vielä monta kertaa.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Maaliskuussa Turun taidehallin pieneen galleriaan oli järjestetty yksivärisillä viivoilla täytettyjä pintoja, kierrätyskankaiden nurjalle puolelle piirrettyjä seismografisia maisemia, joihin silmät saattoivat hukkaantua.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

Antti Tolvin nimi tulee väistämättä vastaan, jos tutkii suomalaista underground-musiikin kenttää viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Sooloprojektien lisäksi hänen säveltämiään ja soittamiaan ääniä on kuultu sellaisissa bändeissä kuin KEIJUT, Avarus, Lau Nau, Kemialliset ystävät sekä Dxxxa D ja Nukkehallitus. Lajityypeissä liikutaan spiritual jazzista psykedeeliseen folkiin. Kokeellisen musiikin leikkikentältä on ollut luontevaa siirtyä myös ääni- ja valotaiteen, performanssin ja tanssin alueelle.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

EDITissä alkaa tänä vuonna uusi juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Teoksen äärelle pysähtymisestä puhutaan aina, mutta kuinka usein sitä lopulta tuleekaan tehtyä? Yhden teoksen kohtaamiseen liittyy intimiteettiä ja intensiteettiä, jolle haluamme antaa tässä sarjassa oman tilansa ja aikansa. Esittelemme teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Valokeilassa-sarjan aloittaa Sasha Huberin videoteos Karakia – The Resetting Ceremony (2015), jonka myötä lähdemme Uuden-Seelannin jäätiköille purkamaan sortavia rakenteita.

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Seisoskelen kahvilan edessä rantakadulla ja katselen Aura-joen toisella puolella häämöttävää Titanik-galleriaa. Kaunis tila, aiemmassa elämässään julkinen käymälä, loistaa häikäisevänä joulukuisen hämärän läpi. Sieltä saapuu galleriaa ylläpitävän turkulaisen taiteilijayhdistys Arten tuore toiminnanjohtaja Elina Suoyrjö, jonka olen kutsunut keskustelemaan kanssani muun muassa työstä, taiteesta, tutkimuksesta ja elämästä.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

Ihmiskunnan laajamittainen vaikutus maapallon tilaan on saanut aikaan uuden geologisen aikakauden, jonka ymmärtäminen on vasta alkutekijöissään. Kastehelmi Korpijaakon valokuvanäyttelyssä Raskas Huoleton voi ”kohdata oman olemassaolonsa vaikutukset” katsomalla lähelle, rikotun maan pintaa. Eri korkeuksille ja osittain päällekkäin ripustetut kuvat painaumista, jäljistä ja paikaltaan siirtyneistä kivistä muodostavat Valokuvakeskus Periin tilan, jossa massiivista muutosta tunnustellaan pienin elein.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.

ModeMuseum Antwerp on viidentoista toimintavuotensa aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kiinnostavimpana muotinäyttelyiden kehtona. Pienen ja tyylikkään museon vahvuutena ovat läheiset suhteet kotimaisiin muotitaloihin ja suunnittelijoihin. Belgialainen satamakaupunki on synnyttänyt korkeakoulussaan avant garde -muodin kärkinimiä Antwerp Sixistä Martin Margielaan, jonka suunnittelufilosofia oli MoMun viimeisimmän näyttelyn aiheena. Laadukkaan muotinäyttelyn luominen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin suhteita. MoMun johtaja ja kuraattori Kaat Debo kertoi EDITille työstään Margiela, The Hermès Years -näyttelyn tiimoilta.