Whitney Biennial
– Väristä, väkivallasta ja erilaisista todellisuuksista

Whitney Biennial on taidemuseon kokoinen kansallinen paviljonki, joka kahden vuoden välein heijastelee amerikkalaisen taiteen nykytilaa. Ainakin tänä vuonna se on lisäksi kuin polveileva essee amerikkalaisen yhteiskunnan iloista ja suruista. Kolmen viime vuoden aikana, kun olen viettänyt New Yorkissa aikaa, julkista ja yksityistä keskustelua on hallinnut kolme asiaa: alituiseen kallistuvat kiinteistömarkkinat, mustiin kohdistunut poliisiväkivalta ja siitä […]

Kulmakarvoista ja konfirmaatiosta

Viime viikolla Suomen valokuvataiteen museossa avautunut Tanja Konsteniuksen näyttely herättää ajatuksia siitä, millaista on olla yläasteikäinen. Se tarkastelee kasvamisen ja katsottavana olemisen teemoja monitasoisella ja raikkaalla tavalla.

Kuvan Kevät 2017

Kuvan Kevät on Taideyliopiston Kuvataideakatemian järjestämä vuotuinen maisterinäyttely, johon osallistuu kuvataiteen maisteriksi valmistuvia taiteilijoita. Näyttely esittelee kattavasti uusinta kuvataidetta. Mukana on maalauksia, veistoksia, taidegrafiikkaa, videoteoksia ja installaatioita.

Lätkäjätkä realness

Artor Jesus Inkerö käy salilla. Treenaaminen on osa hänen teostaan Kehollinen projekti, jossa tutkitaan sukupuolen ja kehon suhdetta. Laiha keho on tähän mennessä muuttunut lihaksikkaaksi, hiukset ovat lyhentyneet ja vaatteet vaihtuneet sporttisiksi. Projekti jatkuu edelleen ja siinä taiteilijan konkreettisena tavoitteena on saavuttaa jääkiekkoilija Kasper Björkqvistin kehonkoostumus.

Valon kuvat ja äänet

Maija Annikki Savolainen tekee valokuvauksen prosessin näkyväksi ja kuuluvaksi, jopa konkreettiseksi ja kasvavaksi.

Turussa Titanik-galleriassa vielä tämän viikon ajan esillä oleva Maija Annikki Savolaisen näyttely Preesens / Presenceness ei oikeastaan koostu valokuvista – valon kuvista kylläkin. Niiden lisäksi se on valon muotoja, ääniä ja metamorfooseja.

Shawné Michaelain Holloway: Sub Not Slave

Shawné Michaelain Holloway on internet-taiteilija, jonka camming-videoita, screenshotteja ja sosiaalisessa mediassa julkaistuja selfieitä sisältävät teokset käsittelevät ja kyseenalaistavat digitaalisuuden, teknologian ja seksuaalisuuden muodostamia valtarakenteita ja identiteettikysymyksiä. Sunnuntaihin asti Hollowayn näyttelyn voi nähdä Sorbuksessa Vaasankadulla.

Kun olet meemi

Taiteilijaryhmä Shia LaBeouf, Nastja Säde Rönkkö & Luke Turner muuttivat asumaan kuukaudeksi kolmeen mökkiin Lapissa, eristyksiin muista ihmisistä. Heidän ARS17:ssa esillä oleva teoksensa #ALONETOGETHER luo yhteyden yleisön ja taiteilijoiden välille, sillä he saavat yhteyden ainoastaan Kiasmassa sijaitsevaan mökkiin ja siellä oleviin kävijöihin. Näin viestit taiteilijoiden ja ulkomaailman välillä kulkevat yleisön avustuksella.

2017: Avaruusseikkailu

Valokuvagalleria Hippolytessä esillä oleva Mikko Sinervon näyttely Unfinished Map of Cosmos on elegantti tutkielma maailmankaikkeudesta.

No puzzle to solve

Katosta roikkuu metallilangan ja ketjun varassa kilikello. Läpinäkyvällä jalustalla on läpinäkyvä teekannu, jonka nokka on täynnä majoneesia. Joku tykkää senchasta. Kaukaisella seinällä on toinen tiukusommitelma. Onko majoneesi tukkoisuuden vertauskuva?

Hello World!
– Goodbye kuratointi

Viimein avautuneeseen ARS17-näyttelyyn on paketoitu monta hienoa teosta nykytaiteen tunnetuilta nimiltä, joiden tuotantoa ei Suomessa ole aiemmin nähty. Hello World! onkin nykytaiteen museon suurprojekti, jolla Kiasma sanoo sanottavansa yhdestä 2010-luvulla eniten puhuttaneista ilmiöistä – post-internet-taiteesta.

Ruoan jälkeen

Tänä vuonna Poliittisen valokuvan festivaali esittää kuvia, jotka nostavat esiin ruoan poliittisia, yhteiskunnallisia ja ekologisia ulottuvuuksia. Tuomo Tuovisen Whatever Makes You Happy Sorbus-galleriassa puolestaan pohtii ruoan terveysvaikutuksiin liittyviä uskomuksia.

Candy Crush Saga

Candy Crush Saga on Facebook-peli, jonka maailma on värikkäitä karkkeja, toffeeta, popcornia ja hattaraa. Vaikka pelaamisesta erivärisiä karkkeja siirtelemällä tulee nopeasti mekaanista, on siinä myös jotakin hyvin hypnoottista ja koukuttavaa. Siksi Candy Crush Saga sopii mainiosti myös Emma Ainalan näyttelyn nimeksi.

What Would A.I. Do?

Sinnessä viime viikolla avautunut Inka Bellin näyttely Synchronicity piirtää tekoälyn hallitsemasta ihmisen jälkeisestä ajasta harmonisen kuvan, jossa ympäristö on vapautunut ihmisen kasaamista merkityskerrostumista.

Assholes

Kysymys ”Mitä teatteri on?” on lopulta hyvin samankaltainen kuin ”Millaista on olla ihminen?”. Ainakin jos päätyy katsomaan kokeellista nukketeatteri- ja tanssiesitystä nimeltä Assholes. Tämä “vahvan komediallinen ja musiikillinen näyttämöteos, joka sukeltaa kohti nukketeatterin ja esittävän taiteen pienempiä rakennuspalikoita” sai viime viikolla ensi-iltansa Turussa. Kyseessä on ohjaaja Antti-Juhani Mannisen konsepti ja nukketeatteri Kuuma Ankanpoikasen ja TEHDAS teatterin yhteistuotanto. Perinteisen juonenkuljetuksen sijaan esityksessä kosketellaan ihmisyyden rajapintoja tutkimalla liikettä, kohtaamista ja kommunikaatiota.

Suomi 0 vuotta

Tänä vuonna Venetsian biennaalin Suomen paviljongissa nähdään Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin teos The Aalto Natives joka satavuotiaan kotimaan kunniaksi lanseeraa taiteilijoiden yhteistyössä toteuttaman, uudistetun Suomi-kuvan.

Konfrontaatiot: George Condo Museum Berggruenissä

Amerikkalaisen nykymaalarin George Condon näyttely pienessä berliiniläismuseossa Museum Berggruenissä on varsin ilahduttava tapaus. Taiteilija kirjaimellisesti asettuu poikketeloin keskelle museon kokoelmia. Condon maalaukset nähdään nyt rinnakkain muun muassa Picasson ja Matissen kanssa.

Internet-elämys 2017

Post-internet, net-dot-art ja digiloikka. Maaliskuun lopussa avautuvaa ARS17-näyttelyä ennakoiden Kiasma esittelee sivuillaan kokoelman verkkotaidetta. Keskustelimme ARS17+ Online Art -verkkonäyttelystä, siitä mitä internettaide post-post-digiaikana oikeastaan on, ja kutsuuko verkkotaiteilija itseään verkkotaiteilijaksi?

Että mitähän vittua

Jenni Hiltusen näyttelyn kohdalla nousee yksi kysymys yli muiden. Että mitähän vittua näyttävät nimittäin kysyvän paitsi Hiltusen teosten naishahmot myös allekirjoittanut.

Quo vadis, muotinäyttely?

25 minuuttia. Arviolta sen verran kestää bussimatka Tukholman T-Centralenista Artipelagiin, vuonna 2013 avautuneeseen ison rahan näyttely- ja tapahtumakeskukseen. Talvinen sunnuntai on valjennut kauniin kuulaana, bussissa joudun siristelemään silmiäni matalalla paistavalle auringolle. Perillä liukastelemme sisään minimalistisen skandiarkkitehtuurin hengessä luotuun rakennukseen, josta avautuvat upeat maisemat ympäröivään luontoon. Saariston mäntykalliot kehystävät päivän agendaa, suurta muotinäyttelyä.

Pääkirjoitus 4

Tervetuloa EDIT 2.0:n pariin! Vuoden 2017 aikana EDIT tiivistää julkaisutahtiaan ja panostaa entistä laadukkaampaan, syvällisempään ja monipuolisempaan taidejournalismiin. Verkkosivustolla on toteutettu myös teknisiä ja ulkoasullisia uudistuksia niin kirjoittajien kuin lukijoiden toiveiden mukaan.