Antti Tolvi – Keskustelu äänistä ja hiljaisuudesta

“Kai se on joku sellainen, että tulee mieleen jotain mitä haluaisi kuulla tai mitä ei tiedä, että on olemassa niin sitten se vaan pitää tehdä.” Näin kuvaa muusikko ja taiteilija Antti Tolvi suhdettaan äänen tekemiseen, jota ohjaa paljolti ympäristön kuuntelu ja pitkään jatkunut meditaatioharjoitus.  Itse en koe osaavani puhua musiikista sillä tietyllä tavalla, jolla ääntä […]

Murtuisiko yksilömyytti? Ajatuksia taiteesta ilmastonmuutoksen aikakaudella

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Toisessa OP-ED -juttusarjassamme kutsuimme neljä erilaista taidekentän toimijaa käsittelemään teemaa “maailmanlopun taidekenttä”. Ilmastokriisin ja lajikadon keskellä koemme välttämättömäksi herättää keskustelua siitä, miten ne vaikuttavat tai niiden tulisi vaikuttaa taidekentän toimijoiden työhön, taiteen tekemiseen, esittämiseen, tutkimiseen, kuratointiin ja siitä kirjoittamiseen. Sarjan aloittavat sosiologi Mikko Piispa ja taiteilija Anna-Sofia Sysser.

Vähemmistöpositioita käsittelevä taide ei ole “identiteettipolitiikkaa”

Taide-lehti julkaisi aiemmin tänä vuonna Mikko Mäen artikkelin ”Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?”.

Artikkelissa mainittu taiteilija Camille Auer kommentoi Mäen tekstiä sekä erityisesti siinä käytettyjä ”tekijäpositiotaiteen” ja ”identiteettipolitiikan” käsitteitä.

Kehosta toiseen

Anna Estarriolan @GalerieAnhava esillä oleva näyttely Hideouts on suhteellisessa niukkuudessaan näyttävä ja hämmästyttävän ravitseva kokonaisuus.

Valokeilassa Maeve Brennan: Listening in the Dark & Daisy Hildyard: The Second Body

EDITin Valokeilassa on juttusarja, jossa keskitymme yhteen taideteokseen kerrallaan. Haluamme antaa oman tilansa ja aikansa yhden teoksen kohtaamiseen sekä siihen liittyvään intimiteettiin ja intensiteettiin. Esittelemme sarjassa teoksia, jotka ovat meille jollain tapaa ajankohtaisia tai aikojen kuluessa tärkeiksi muodostuneita. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen yhden teoksen periaatteesta ja nostamme Valokeilaan Maeve Brennanin Listening in the Dark -dokumenttielokuvan seuraksi Daisy Hildyardin The Second Body -kirjan, sillä teokset risteävät herkullisesti sekä teemansa että muotonsa puolesta. Molemmat käyttävät esseemuotoa käsitelläkseen monitasoisesti ja hienovaraisesti kysymyksiä ihmisten ja toislajisten olemassaoloista ja vaikutussuhteista.

Kehollisuutta kankaasta

Pauliina Turakka Purhosen näyttely Helvetti ja kirkkaus on hengästyttävä ja herkullinen yhdistelmä lapsuutta, pyhyyttä, ruumiillisuutta, seksuaalisuutta, arkea, taidehistoriaa, symboliikkaa, häpeilemättömyyttä, häikäilemättömyyttä, väkivaltaa, kauneutta, pelkoa ja armoa.

How to Slow Rush – In conversation with Nayab Ikram

Nayab Ikram is a Turku-based artist working in many collaborative ways. One of her latest projects is currently on show in Titanik. FemF ART 2019: How to Slow Rush is a group exhibition curated by Ikram and Ramina Habibollah. EDIT discussed with Ikram about exploring her own artistic practice, facilitating other artists as a curator and working towards a more inclusive and equal art field. What came up was sharing resources, involving diverse talents and taking care of relaxation, among other things.

Leena Kela – Keskustelu performanssin ajasta ja tiloista

Leena Kelalla on monta hattua. Hän työskentelee paitsi performanssitaiteilijana ja kuraattorina, myös Saaren kartanon toiminnanjohtajana sekä New Performance Turku Festivalin taiteellisena johtajana. Kaiken kukkuraksi Kela kuljettaa mukanaan myös taiteellista tutkimusta tohtoriopintojen muodossa. Monen roolin alla piilevät kuitenkin samat kysymykset siitä, miten tuoda ihmisiä yhteen ja miten performatiivisella taiteella kommunikoidaan tässä ajassa. Juuri nyt Kelan työpöydällä ajankohtaisinta on viikonloppuna järjestettävä performanssifestivaali, joka katsoo tulevaisuuksiin.

Kritiikin anatomia: Haastattelussa Jaakko Uoti

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt haastattelussa on kriitikko ja Mustekalan toinen päätoimittaja Jaakko Uoti.

Festivaalitaiteen verkkainen rytmi

Suvilahdessa elokuussa järjestetty Flow Festival esitteli jälleen taidetta sangen monipuolisesti. Festivaalin nykytaidetarjonta keskittyi tänä vuonna pääosin esitys- ja mediataiteeseen.
Flow’n lisäksi myös Turun Ilmiö-festivaali on nostanut musiikin lisäksi esille eri taidemuotoja. Ilmiön monitaideohjelma levittäytyi heinäkuun lopulla festivaalialueelle parinkymmenen taiteilijan ja taiteilijaryhmän voimin.

Esityksiä luonnosta – Savonlinnan luontoelokuvafestivaalin taideohjelma

Ihminen elonkehän osana ja päälle hyökyvät ympäristökriisit ovat nykytaiteen aihevalikoiman peruskauraa. Festivaalien ja suurtapahtumien peruselementiksi ovat muodostuneet sen sijaan laajat oheisohjelmistot monitaiteellisine ohjelmanumeroineen. Millaisia teoksia nähdään luontoelokuvafestivaalilla ja millainen rooli taideohjelmalle tässä kontekstissa muodostuu? EDIT kävi tutustumassa Savonlinnan kansainväliseen luontoelokuvafestivaaliin.

Rakas tylsyys

Olemmeko kadottaneet taidon tylsistymiseen, kysyy ensimmäistä kertaa järjestetty Rauma Triennale, joka paljastaa suhtautumisensa pitkäveteisyyteen jo otsikossaan Rakas tylsyys. Itämeren alueen biennaalin jatkajaksi perustetun triennaalin ensimmäinen editio on levollinen ja harkittu kokonaisuus, joka nostaa esiin tylsyyden eri ulottuvuudet kauniina, karheina ja ennen kaikkea kiinnostavina.

Hyvänä olemisen taito

Tallinnan taidehallissa esillä oleva ryhmänäyttely The Art of Being Good käsittelee taiteen tekemisen ja esittämisen eettisyyttä erityisesti ilmastokriisin ja ekologisuuden näkökulmasta.

The Community – Keskustelu yhteisöllisyyden ja uudelleen ajattelun ääreltä

The Community on Pariisissa toimiva kollektiivi, jonka toiminnan keskiössä ovat poikkitaiteellisuus, kokeellisuus ja dialogi. Vuonna 2016 perustettu The Community on vakiinnuttanut paikkansa pariisilaisella kulttuurikentällä ylläpitämällä omaa taidetilaa kaksi vuotta Rue du Château d’Eau’lla. Nyt haussa on uusi tila ja suunnitelmissa ottaa entistä isompi rooli uusien ajattelutapojen ja toimintamallien luomisessa. Keskustelin kollektiivin perustajajäseniin kuuluvien Aapo Nikkasen ja Tuukka Laurilan erilaisten taiteen tekemisen muotojen yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä.

Siksak – maalauksia toimistolla: Haastattelussa Jussi Niskanen

Kuvataiteilija Jussi Niskanen piti uusimman näyttelynsä Siksak kesäloma-ajan tyhjillään olevassa toimistossa. Kuten aiemminkin, näyttelyn oheen värikkäistä ja geometrisista maalauksistaan tuttu taitelija on kirjoittanut kaunokirjallista muotoa lähestyvän näyttelytekstin.

Haastattelimme taiteilijaa kirjoittamisesta, geometriasta ja hänen mietteistään näyttelytilan suhteen.

Ympäristötaidetta Yyterissä: Haastattelussa Porin kulttuurisäätö

Porin kulttuurisäätö on järjesti ensimmäisen näyttelynsä yksityisasunnossa vuonna 2013 ja viimeisimmän Meksikossa aiemmin tänä vuonna. Nyt Sandstorm-ympäristötaidenäyttely rakentuu Yyterin virkistyshotellin tiloihin ja hiekkadyynien lomaan. Haastattelimme Porin kulttuurisäätö-kollektiivin jäseniä ja kuraattoreita Anna Jenseniä, Eliisa Suvantoa ja Anni Venäläistä. 

Matthew Day Jacksonin raivostuttava Maa

Ihmiskunnan tulevaisuus on keskiössä Matthew Day Jacksonin Maa-näyttelyssä, johon kuuluu myös roolipeli. Näyttelystä paistaa läpi kova into tehdä jotakin poikkeuksellista ja irrotella roolipelillä, mutta mitään varsinaista substanssia siitä on yhtä vaikea löytää kuin ilmeisesti millään tavalla kiinnostavia elämän merkkejä tulevaisuuden tuhon jälkeisestä maanpäällisestä maailmasta.

Kanssaeloa ja yllättäviä yhteyksiä Fiskarsissa

Fiskars Village Art & Design Biennalen nykytaiteen näyttely Kanssaelo – Beings with on tilallisesti ja temaattisesti haastava mutta hieno kokonaisuus. Näyttelyssä pohditaan paitsi ihmisen ja luonnon vuorovaikutteista suhdetta myös laajemmin kaiken olemisemme eri tavoin läpäisevien kumppanuuksien ja yhteyksien ajattelemista ja huomioimista.