Kesäessee: Kivi, ihminen, kasvit

Kesäessee on subjektiivinen kertomus posthumanistisen taiteen tienpientareilta. Vihreimpään vuodenaikaan sijoittuva matka kulkee tiloissa, joissa bakteerit puhuvat ja kuivuneen kasvin ja ilmavan muovipussin liitto hengittää ihmeellisesti. Reitin varrella kulkijan keho asettuu muuan muassa gallerian lattialle, puun oksalle, pinkin jumppapallon päälle ja haalarin lämpöön. Ajatuksissa itävät sekä toisin kokemisen tavat että taiteessa ja luonnossa olemisen samankaltaisuudet. 

Young Boy Dancing Group

Kehot liimautuvat toisiinsa, kasvot uppoavat haaroihin ja erilaiset esineet ruumiin aukkoihin. Young Boy Dancing Groupin performanssi muistuttaa pakanallis-futuristista seremoniaa, joka alkaa tilan siunaamisella ja polveilee vaiheittain päättyen katharttiseen loppuhuipennukseen. Esityksen liikekielessä toistuvat erilaiset vallankäytön tilanteet, valtasuhteet ja alistamisen eleet. Sen seksuaalisuus on läpitunkevaa, mutta vuorovaikutusta, yhteyttä ja luottamusta kuvastavalla tavalla.

Pitkä kuuma taidekesä 2018

Tuhatvuotinen ikipuutarha, vihapuhetta, Helene Schjerfbeckille suunniteltu makuuhuone, seitsemän sisarta ja Niko Saarela vetämässä matkalaukkua metsässä – Suomen taidekesän tarjonnasta löytyy vaikka mitä!

Tässä kymmenen kohdetta kesän kulttuurimatkoja varten Suomessa ja Virossa, sillä lähimatkailu kannattaa ja lentäminen on pahasta.

Kolme taiteilijaa kotona

Hetki-näyttelyssä on esillä teoksia kolmelta taiteilijalta: Emma Helteeltä, Eeva Peuralta ja Fanny Tavastilalta. Kahden maalarin ja yhden kuvanveistäjän keskenään hyvin erilaiset teokset komplementoivat toisiaan, mutta oman lisänsä näyttelyyn tuo sen tila: näyttelyn kuraattorin Antonia Hambergin oma koti.

Josefina Nelimarkka: Kairos καιρός

Kairos (καιρός) tarkoittaa muinaiskreikaksi otollista hetkeä ja nykykreikaksi säätä. Josefina Nelimarkan samanniminen näyttely HAM-galleriassa on runsas kokonaisuus kokeellisia väriprosesseja, vuorovaikutuksellista teknologiaa sekä aine- ja energiavirtauksia.

The Beetle

Parhaillaan käynnissä oleva IHME-nykytaidefestivaali järjestetään tänä vuonna kymmenettä kertaa. Vuoden 2018 IHME on toislajisten festivaali ja sen päätähti on halavasepikkä, uhanalainen kovakuoriainen.

Kolme kohtaamista kuolleen hevosen kanssa

1. Bjørn Nørgård: Hesteofringen (1970)

Kymmenen vuotta sitten kuljin Tanskan Aarhusissa ARoS-taidemuseon näyttelysalissa kohti suurta purkeilla täytettyä hyllyä. Purkkeihin oli säilötty jotakin, mikä näytti kehonosilta kellumassa nesteessä.

Hyllyn vieressä pyöri video, jolla mies paloitteli erikoisessa kaapuasussa ruskeaa hevosta lumisessa maisemassa. Mies sahasi puukolla hevosen päätä irti tarmokkaasti ja yritti sen jälkeen sulloa hevosen päätä kepin nokkaan. ”Mitä helvettiä?” muistan ajatelleeni ja katsoin purkkeja tarkemmin.

Länsiaustralialaista nykytaidetta Rovaniemellä

Rovaniemen taidemuseossa on esillä australialaista nykyvalokuvaa, grafiikkaa ja aboriginaalitaidetta. Kokonaisuus on monella tavalla ajatuksia herättävä. Siinä missä eurooppalaistaustaisten maahanmuuttajien jälkeläiset käsittelevät teoksissaan Australian luontoa, historiaa ja sosiaalisia ongelmia, aboriginaalitaiteen kohdalla esiin nousevat kysymykset siitä, kuinka tulisi katsoa teoksia, joiden sisältöjen on tarkoitus avautua vain tietyn yhteisön sisällä.

Astrid Svangren
– Pese/huuhtele/linkoa

Astrid Svangrenin näyttely Kohta Art Spacessa on keltaiselle pohjalle koottu kokoelma erilaisia melkein tunnistettavia objekteja. Esillä oleva kokonaisuus on Svangrenin ensiesiintyminen Suomessa ja kiitettävä nosto Kohtalta, joka on Helsingin galleriakentän uusimpia tulokkaita.

Oodi SICille

SICin viimeinen näyttely L3-makasiinissa, Altered Flakes, on joutsenlaulu Helsingin nykytaidekenttää perustavanlaatuisesti rikastuttaneen taiteilijavetoisen gallerian näyttelytilalle.

Viljami Heinonen: Beneath the Remains

Hampaansa paljastavia laihoja koiria, kaatopaikkoja ja kuolleita eläimiä. Sotilaita mellakkavarusteissa ja myrkyllisellä maalla kuolleena makaava hevonen. Viljami Heinosen kuva-aiheet ovat kliseisyyteen saakka raskaita ja painajaismaisia, mutta niiden toteutustapa voittaa puolelleen.

Kuumalle hiekalle

Elina Vainio käsittelee näyttelyssään Spells kuumuuden ja kuivuuden teemoja. Hiekasta, kankaista ja guassimaalauksista rakentuva kokonaisuus on kuitenkin ihmeellisen ilmava.

Kritiikin anatomia II: Empatia ja vastuu

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia.

Sarja koostuu ajankohtaista kritiikkikeskustelua ja omaa työskentelyäni reflektoivista teksteistä. Sen lisäksi haastattelen eri kirjoittajia ja taiteilijoita. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin. Nyt vuorossa ovat kriitikon velvollisuudet, empatia ja vastuu.

Anssi Pulkkinen: Street View (Reassembled)

Anssi Pulkkisen Street View (Reassembled) on teos, jonka lähtökohtana ovat Syyrian pommituksissa tuhoutuneen kodin rauniot. Niistä rekan perävaunulle koottu liki neljätoistametrinen installaatio luo kaupunkitilaan asuntovaunun tapaan kiertävän väliaikaisen katunäkymän. Teos nostaa esiin kysymyksiä kodittomuudesta ja liikkuvuudesta, mutta kärsii myös kriisitaiteelle tyypillisistä ongelmista.

OP-ED: HYPERREAALIYAH
eli
kuinka lakkasin olemasta ja opin rakastamaan meemejä*

OP-ED on EDITin kuratoima juttusarja, joka koostuu toimituksemme ulkopuolisilta kirjoittajilta tilatuista teksteistä. Kolme ensimmäistä OP-EDiä tarkastelevat taidekentällä ja yhteiskunnassa esiintyvää vallankäyttöä ja näiden valtarakenteiden risteyskohtia. Ensimmäisen OP-ED -sarjan päättää Jenna Jauhiainen, joka on internetistä arkensa ammentava ITE-taiteilija ja vapaa kirjoittaja. Hän vaikuttaa tällä hetkellä HYPERREAALIYAH-kollektiivissa ja Speech Karaoke Action Groupissa.

Print(making) is not dead – Nykytaidegrafiikka tänään

SICissä avautunut seitsemän nykytaiteilijan ryhmänäyttely The Eagle Has Landed kysyy, mitä on taidegrafiikka tänään. Teokset testaavat ja venyttävät taidemuodon konventioita ja rajoja, liukuen eri esitystapojen ja tekniikoiden välillä. Niinpä se saa myös pohtimaan, onko taiteenlajien rajojen hämärtyessä nykytaidegrafiikkaa ylipäätään mahdollista kategorisoida omaksi taiteenalakseen?

Kasvoista kasvoihin

Muinainen joukkohauta, kasvojen mallintamista kallolle ja plastiikkakirurgin haastattelu. Honkasalo | Niemi | Virtanen -kollektiivin installaatio Chimera on yllättävä, kiehtova ja levollinen kokonaisuus.

Sen ajattomia ja suuria teemoja, kuolemaa, kehoa ja minuutta lähestytään videon, veiston, äänen, valokuvan ja tekstin keinoin.

Minä osana maalausta

Huopalahden Asematilan Asemalabrassa on 17.–18.3. esillä Jaana Laakkosen teos, joka asettuu suhteeseen maalauksen teoskäsityksen kanssa. Laakkonen käyttää maalia yhtenä työkalunaan, mutta Kindness, hospitality, idleness, essay, fabrics, reading käsittää juuttikankaan ja maaliaineksen lisäksi tekoja, taiteilijan kirjoittamia esseitä ääneenluku- ja kuuntelukokemuksineen sekä erilaisia esineitä.

Meret Oppenheim – Mielen peilit

Ystävänpäivänä EMMAssa avautunut Meret Oppenheim: Mielen peilit on ajankohtainen ja merkittävä katsaus yhden keskeisimmän surrealistin tuotantoon. Näyttely esittelee useita yksityiskokoelmista lainattuja teoksia, jotka ovat harvemmin suuren yleisön nähtävillä.

Kritiikin anatomia I – Epävarmuuden ylistys

Kritiikin anatomia on juttusarja, jossa pohditaan kritiikin olemusta, kriitikon roolia ja kirjoittamista – sitä mitä kritiikin kirjoittaminen vaatii ja millainen on hyvän kritiikin anatomia. Sarja painottuu kritiikin kriisipuheen sijaan sen mahdollisuuksiin, mutta alkaa epävarmuuden ylistyksellä.